|
01. Hey Satan You Rock
02. Who Knows
03. Nowhere
04. Nobody Here But Us
05. Church Of Noise
06. I Am The Money
07. Stories
08. Not In Any Name
09. If It Kills Me
10. Die Laughing
11. My Voodoo Doll
12. Ten Year Plan
13. Trigger Inside
14. Potato Junkie
15. Diane
16. Rust
17. Teethgrinder
18. Knives
19. Screamager
VIDEOS:
Teethgrinder
Nausea
Screamager
Nowhere
Die Laughing
Trigger Inside
Isolation (Banned version)
Diane (Uncensored version)
Loose
Lonely Cryin' Only
If It Kills Me
Kuvasuhde: 16:9
Äänet: Stereo, 5.1 Surround |
On vuosi 1994, allekirjoittanut on herkässä teini-iässä, kaikki oman ikäpolven tytöt ovat ylipainoisen teinin ulottumattomissa, kaikki vituttaa ja tuntuu usein siltä, ettei toivoa huomisesta ole. Kaverilta saan Therapy? –nimisen yhtyeen levyn ”Troublegum”, jonka sanoitukset uhkuvat vitutusta ja ahdistusta! Tuntuu siltä kuin yhtyeen vokalisti, Andy Cairns, laulaisi juuri minulle. ”There comes a girl with the perfect teeth, I bet she won’t be smiling at me!” Damn straight! Tästä alkoi allekirjoittaneen kohta kymmenen vuotta kestänyt innostus irlantilaista rock-yhtyettä kohtaan, vaikka teiniangstin määrä on onneksi jo hieman vähentynyt sitten yhdeksänkymmentäluvun alkupuoliskon sekä allekirjoittaneen sekä yhtyeen puolesta.
Fiilis on siis korkealla kun postista tipahtaa jo viisitoista vuotta kasassa olleen, monia miehistönvaihdoksia kokeneen Pohjois-irlantilaisen rockjyrän live-DVD, joka esittelee yhtyeen kovaa livekuntoa uuden ”High Anxiety” –levyn kiertueelta. Keikka on taltioitu yhtyeen kotikentällä, The Mandela Hallissa Belfastissa, joten kova meno on livellä taattua. Ja pettyä ei Therapy? –fanin tarvitse, sillä tämä live on ehdottomasti kaikkien vuosien odotuksen arvoinen. Yhtye soittaa täysin sekopäiselle yleisölle mittavan setin, johon mahtuu materiaalia yhtyeen vuosien varrelta, vaikka pääpaino on tietenkin ”High Anxiety” –levyn kappaleissa. Tavallaan sääli, sillä kun yhtye tietää että kotikaupungin yleisö on aivan omaa luokkaansa ja keikka tullaan taltioimaan jälkipolville, olisi ollut mukavaa lisätä settiin yllätyksiä ja helmiä vuosien varrelta. Mutta sellaisenaankin on Therapy?:n perussetti melko kattava, joten suurta motkotusta ei voi kuitenkaan settilistasta nostaa.
Soitannollisesti keikka on taattua Therapya. Ja tämä tarkoittaa sitä, että kaikkia kappaleita ei yritetäkään soittaa millintarkasti alkuperäisten tyyliin. Soitanta on varmaa, rosoista ja rokkaavaa. Eli meno livellä on aivan helvetin hauskaa ja viihdyttävää, ja keikka menee itselläni siihen harvinaiseen kategoriaan, jonka jaksaa joka kerta katsoa alusta loppuun intensiivisesti seuraten. Itse olen liven nyt kolmasti katsonut, eikä vanha Therapy? –fani löydä vieläkään puutumisen aihetta keikasta.
Kuvauksellisesti keikasta voi motkottaa hieman. Nimittäin keikkapaikkana toiminut Mandela Hall on lavan puolesta melkoisen pieni, joten kameratyöskentely keskittyy väkisinkin aivan lavan vierestä ja takaa kuvattuihin otoksiin sekä ympäri salia sijoitettuihin kameroihin. Hikinen ja ahdas tunnelma välittyy liveltä erittäin hyvin ja kyllä kokonaisuus toimii oikein hyvin, välillä tulee vain hieman klaustrofobinen olo.
Levyn bonusmateriaali on sekä loistavaa, että heikkoa. Heikkoa levyllä on yhtyeen haastattelupätkä, joka koostuu vain kysymys ja vastaus –tyylisestä osioista, jossa yhtyeen jäsenet vastailevat todella lyhyesti annettuihin, simppeleihin kysymyksiin. Tämä osio olisi voinut olla NIIIIN paljon parempi, kun yhtyeellä riittää historiaa vaikka millä mitalla. Nyt haastiksesta ei jää mitään käteen oikeastaan kenellekään. Onpahan nopeasti ohitse. Levyn toinen bonusosio onkin sitten oikein muikea paketti, sillä levylle on ahdettu yhtyeen uran kaikki musiikkivideot, joiden katseleminen on allekirjoittaneelle melkoista mannaa. Missäpä muualla voi nykypäivänä nähdä mm. ”Teethgrinder” –kappaleen sekavan musiikkivideon kuin yhtyeen omalla julkaisulla? Kolmantena bonuksena on yhtyeen oma kiertuepäiväkirja, joka avautuu vasta siinä vaiheessa, kun keikka on katsottu kokonaisuudessaan. Viihdyttävää tavaraa tämäkin, mutta ei kuitenkaan mitään erityisen mieleen jäävää. Onpahan kiva nähdä yhtyeen miehet vapaalla vaihteella lavan ulkopuolella.
Scopophobia on hyvä kokonaisuus. Therapy? –faneille tämä on aivan pakollinen hankinta, eivätkä siitä muutkaan ihmiset pysty ihottumaa saamaan, sillä innostuneen irlantilaisyhtyeen hyväntuulisesta livefiiliksestä saa varmasti jokainen jotain irti. ”I’m bitter, I’m twisted, James Joyce is fucking my sister!” Yeah!
26.10.2003, Niko Kaartinen |
|
