Vicious Rumorsin edellinen studiolevy (Razorback Killers, 2011) oli ihan kohtuullinen, mutta tästä livestä on vaikea sanoa kuuluuko se kivi- vai kasvikuntaan. Mitä pitäisi olla mieltä yli 30 vuotta paahtaneesta yhtyeestä, jonka levy-yhtiö (tai herra paratkoon, yhtye itse) on sitä mieltä, että oma materiaali ei ole tarpeeksi vahvaa, koska on pitänyt levyttää studiossa parit klassikot?

Joka tapauksessa: kulttisuosiota korkeammalle Vicious Rumors ei ole päässyt ja Live You To Death kertoo selkeästi miksi. Sitä on tallennettu 2011 ainakin yhtyeen vahvimmalla (ja kenties ainoalla?) kannatusalueella Saksassa. Yleisön möly on sitä luokkaa että jos se aitoa on, niin johan on kumma... tai sitten festariympäristö, sillä ei tämä nyt niin hyvää ole. Lähdetään nyt vaikka siitä että bändillä kestää suhteettoman kauan, että se pääsee kunnolla vauhtiin. Kun näin jossain Abandonedin kieppeillä käy, alkaa meno maistua kotikuulimossakin.

Vicious Rumorsilla on tarpeellinen määrä taitoa teknisen metallinsa soittamiseen, vaikka biisit nyt sinällään eivät ole mitenkään unohtumattomia. Bändin asteikolla uudehkon (vuodesta 2009) solistin, Brian Allenin äänessä on liikaa asennetta ja liian vähän osaamista, mutta yleisön hallinta kuuluu luonnistuvan. Ainoan alkuperäisjäsenen, Geoff Thorpen johtama kitaraosasto tarjoaa ne nautinnollisimmat hetket näppärillä sooloillaan ja sillä vähällä melodialla, jota tässä tarjolla on. Bändi väittää välispiikissään vetäneensä tällä rundilla 92 keikkaa Euroopassa ja kokemus ei ole mennyt hukkaan, ainakaan siinä mielessä, että soitto kuulostaa hyvällä tavalla rutinoituneelta. Vauhtiin päästyään Vicious Rumors kulkee kuin juna, vaikka suurempi elämä soitossa voisi tuoda enemmän live-fiilistä mukaan. Tuota fiilistä laskevat kummasti lainabiisit. Black Sabbathin Sign of the Southern Cross ja Judas Priestin Running Wild ovat sen verran VR:n omia biisejä parempia, että jättävät ne ikävästi varjoonsa, joten ainakin yksi piste lähtee tästä hyvästä arvosanasta pois. Sääli tosiaan, ettei tämän tason veteraanilla ole laittaa yhtään klassikkojen haastajaa kehiin omasta takaa; nuo lainat nimittäin kuulostavat tälläkin kertaa niin hienoilta, että ainakaan soitannollisista valmiuksista homma ei kiikasta.