On epäreilua aloittaa levyarvio mainitsemalla heti kättelyssä sinkkubiisin vierailijat, mutta nyt on pakko sanoa, että Udo Dirkschneiderin ja Marco Hietalan tähdittämän First To Go - Last to Know -kappaleen sinkku petasi kajaanilais-kuopiolaisen Lazy Bonezin esikoisalbumille Vol 1. (outoapa se olisikin, jos debyytin nimi olisi Vol. 2.) niin kovat odotusarvot, että niiden lunastaminen olisi vaatinut melkeinpä vuosikymmenen parhaan perinneheavylevyn. Sellaista kuusikko + vierailijat eivät sentään ole saaneet aikaiseksi, mutta oikein rennosti etenevän ja ammattitaitoisella tavalla oivan albumikokonaisuuden kylläkin.

Lungin keskitempoinen levy vaatii pari kuuntelua saadakseen kuulijan mukaansa. Kappaleet kumartelevat tiuhakseen esikuville, joista enemmän tai vähemmän hienovaraisia tribuutteja voidaan kuulla esitettävän ainakin Acceptille (M.I.L.F.), Deep Purplelle (Bring It All Now) ja Ozzy Osbournelle (Stainless Steel). Kuuluupa sävellyksissä (jotka siis ovat about ainoa asia levyllä, jossa Tarot-miesten kädet eivät ymmärtääkseni ole mukana) merkkejä Tarot-viitteistäkin (Written in the Sky).

Kuten sinkkuarviossa jo todettua, ylimääräisiä krumeluureja kappaleista ei löydy. Kokonaisuutena perusvarmasta soittamisesta ja perushyvistä kappaleista syntyy perushyvä levy, mutta sinkun pohjalta odotin hiukan enemmän. Mutta sepä onkin enemmän omien odotusteni aiheuttama ongelma kuin levyn. Mother, I Like Flowers!