Kansitaide 2 Wolves
Men of Honour
CD
[ Inverse Records ]

( 4 )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Bygones
02. Unreal Conversations
03. Warm Touch of Forthcoming Tragedy
04. Of Painful Days
05. Stars
06. The Path of Misery
07. Same Different Burden
08. The Battle of Two Wolves
09. Enemy Inside

Susi jo syntyessään, tuumi levyarvostelija saadessaan kätösiinsä kotimaisen 2 Wolves -yhtyeen toisen täyspitkän levytyksen. Saatekirje kertoi yhtyeen olevan tunnelmallista industrial metalia. Ei tullut teollisia vivahteita tai kone-elementtejä vastaan ensimmäisen, eikä toisen raidan aikana. Eivätkä ne osuneet korviin edes koko kiekon kolmannella pyörityskerralla. Arvostelija mietti, hiukset silminnähden harmaantuen, missä vika. Onko kyseessä väärän levyn saatekirje vai jonkinlainen väärinkäsitys? Lähimmäs näitä industrial-vivahteita päästiin sillä hetkellä, kun arvostelu naputettiin kasaan tietokoneen ruudulla sanat vilkkuen ja tuolloinkin syypäänä oli naksuva näppäimistö melodisen metallin soidessa taustalla.

Lappeenrantalaisviisikon kunnianhimoinen kakkoslevytys on maalailevien kosketinratkaisujen mukailema melodisen metallin levytys, joka toisinaan äityy hidastelemaan kuin doom-bändi konsanaan. Välillä vähän öristään, paikoin hoilotellaan puhtaita lauluja kuin popimpi bändi konsanaan. Genretyksen puolesta bändi ei tarjoile sen puolesta niitä "sinfonisia" juttuja kuin sitä teollistumistakaan. Parit piippaukset siellä ja täällä eivät vielä, anteeksi vain, tee levystä industrial-levytystä.

Mutta genretys on merkityksetöntä, kun yhtyeen musiikista on vaikeuksia löytää mitään hyvää sanottavaa. Suoraan sanoen, Men of Honour on paikoin melko vaivannuttavaa kuunneltavaa. Ei siksi, etteivätkö bändin jäsenet osaisi soittaa tai etteikö sovituksissa olisi jossain määrin järkeä. Vaan siksi, että musiikki on suoraan sanoen melko huonoa ja parhaimmillaankin hyvin mitäänsanomatonta. Noin puhtaan melodisen metallin kannalta katsoen tällä saralla on kuultu parempia bändejä noin kuusi miljoonaa kertaa. Syntikkaratkaisut ovat mielenkiinnottomia, riffit yhdentekeviä ja puhdas laulu paikoitellen lähestulkoon huonoa - parhaimmillaankin hyvin keskinkertaista ja demotasoista. Örinälaulusta löytyy sen verran kehuttavaa, että kyllä sillä nyt keskivertoisen demobändin tasolle noustaan. Ehkä jopa ihan levytasoiselle yhtyeelle riittävästi.

Soundit ovat ihan hyvää keskitasoa. Eivät siis toisin sanoen herätä voimakkaita ajatuksia suuntaan tai toiseen. Vaan mitäpä niillä soundeilla, jos biisitkään eivät toimi. Koska on vaikea keksiä mitään yhtä selkeää syytä miksi levyn biisit ovat ankeita, on melkein helpompi osoitella säveltäjä-sovittaja-laulaja-kolminaisuuden suuntaan. Niin moni asia on levyllä väsähtänyttä ja puolivillaisesti tehtyä, että olisi helpompi vain aloitaa alusta kuin korjata vähän sieltä ja täältä.

2 Wolves on eittämättä ehtaa kotimaista ankeutta, niin melodisesti kuin muutenkin. Men of Honour on kuin suora heijastus siitä kuinka kaikki on keskimääräisesti päin persettä tai ainakin kaikkea muuta kuin hyvin. Keille tätä levyä voi sitten suositella? Varmasti ainakin heille, joiden mielestä hevi on paskimillaankin parasta. Ei meinaan ole.



10.03.2013, Serpent
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Shelter
Shelter
[ CD ]
http://www.2wolvesband.com/ http://www.myspace.com/2wolves-finland Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 1851
Palaa »