|
01. Lore of the Arcane
02. Riders of the Storm
03. Heeding the Call
04. Stone Cold
05. Hero's Return
06. Legacy of Kings
07. Bass Solo: Magnus Rosén
08. At the End of the Rainbow
09. The Way of the Warrior
10. The Unforgiving Blade
11. Glory to the Brave
12. Guitar Solo: Stefan Elmgren
13. Let the Hammer Fall
14. Renegade
15. Steel Meets Steel
16. Crimson Thunder
17. Templars of Steel
18. Hearts On Fire
19. HammerFall
Bonus Tracks
20. The Dragon Lies Bleeding
21. Stronger Than All
22. A Legend Reborn |
Hammerfall saattaa ehkä olla kliseisin orkesteri, joka heavy metalin saralta löytyy, mutta jonkunhan sekin homma on hoidettava. Tilausta melodiselle perusheavylle riittää, sen todistaa yksin bändin melkoisen komea levymyyntikin. Se on nyt tullut urallaan vaiheeseen, jolloin julkaistaan livealbumi. Sen göteborgilaisbändi on äänittänyt kotikonnuillaan, ja "One Crimson Night" -tupla tarjoilee jokseenkin kaikki yleisön suosikkiveisut yhtyeen neljä studioalbumia kattavalta uralta.
Allekirjoittanut ei ole livealbumien fani. Jos yhtye tarpeeksi kiinnostaa, sitä mennään katsomaan paikan päälle. Muussa tapauksessa pidättäydyn parempisoundisten studioalbumien seurassa. Lievästi negatiivisesta ennakkoasenteestani tätäkin liveä kohtaan huolimatta "One Crimson Nightia" kuunnellessaan viihtyy, enkä keksi livetuplan toteutuksestakaan juuri moittimisen varaa. Se on napakka, hyvin soitettu, laadukkaasti äänitetty ja näyttävästi pakattu paketti, jonka antina on reippaita, hyväntuulisia ralleja, riuskaa pätkytystä ja hienosti mukana laulava ja hurraava yleisö. Yleisönhuudatustaito on Hammerfallilla hallussa, ja porukka tuntuu olevan vastaanottavaa sorttia. Hevihurmos tietysti kärsii kotioloissa pahemmansorttista inflaatiota, sillä ellei kotikuuntelija löydä ruotsalaisbändin kliseisistä (ups, siinä se tuli taas) taisteluteemoista mitään mihin voisi omassa olemisessaan samaistua, niin Hammerfallin heviuhon pieteetti menee hukkaan ja sen funktio jää kuulijalle huumoriaspektia lukuunottamatta turhanpäiväiseksi. Hyvä kuitenkin, jos siitäkin joku itsensä löytää.
Siitä Hammerfallia on kiitettävä, että bändi nauhoitti livensä kotiyleisönsä edessä, se lienee asettanut ylimääräisiä paineita, pohjoismainen yleisö kun ei ole maailmankuulua riehakkaasta keikkakäyttäytymisestään. Paineista on selvitty hienosti ja keikkaäänitteestä kuuluu rentous ja hauskanpito. Kiitosta tulee myös siitä, että bändi on jättänyt livesetistään pois ne juustoisimmat balladinsa ("Always Will Be", "I Believe"), vaikka ne pienoisia sinkkuhittejä olivatkin. Tasaisen vahvasta kappalemateriaalista on helppo nostaa kirkkaimpina helminä esille "Hero's Return", "Renegade" ja "The Dragon Lies Bleeding", jotka ovat kaikki todellakin helvetin hienoja hevibiisejä, vertaapa niitä sitten mihin tahansa klassikoihin. Toisaalta, en usko edes ruotsalaisten basistien haluavan kuulla livelevyllä minuuttitolkulla bassosooloa, josta siis puolestaan tulee miinusta. Muutoin homma on kuosissa ja levyä voi suositella livelevyistä pitäville. Ei muuta kuin kennelliiton käsimerkit ilmaan ja Magnus Rosenin sanoin: Heevvi mettal!
14.10.2003, Mape Ollila |
|
