Kansitaide Tervahäät
Patria
CD
[ Anima Arctica ]

( 8+ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä!
01. Aamurusko
02. Matomieli
03. Lemmitty
04. Muistelma
05. Voitonmalja
06. Riiuulaulu
07. Virtaus
08. Taivaidentakaiset
09. Isäinmaa

Isänmaallisuus on mielenkiintoinen asia. Kun taiteilija tuo suomalaisia juuriaan esiin maalaismaisemin, runomitoin ja helkkyvin sävelin, nyökkäilevät tyytyväisinä kaikki kukkahattutädeistä lähtien, mutta kun astutaan selkeästi kunnian ja itsenäisyyden puolelle, kohoaa useampi kulmakarva. Entä mitä tapahtuu, kun yhtye julkaisee levyn juuri Suomen itsenäisyyspäivänä ja nimeää levyn Patriaksi (latinaa; ”isänmaa”)? Ollaanko tässä nyt vaarallisen äärellä?

Nyky-yhteiskunnassa leiristä riippumatta usealta ovat unohtuneet isänmaallisuuden ja suomalaisuuden juuret. Suomen kansallisylpeintä aikaahan elettiin 1800-luvun puolestavälistä lähtien, kun sellaiset kulttuurimme kulmakivet kuten Sibelius, Gallen-Kallela, Leino, Lönnrot ja Snellman julkaisivat merkkiteoksena juurikin taistellakseen omalla tavallaan Suomen itsenäisyyden puolesta. Taide oli ase, jolla ajettiin selkeää poliittista agendaa – unohtamatta kuitenkaan itse taidetta ja suomalaisuuden syvimmän olemuksen kuvausta.

Pitkällisen johdannon jälkeen päästään kiinni Tervahäiden kolmanteen levyyn. Tämä mystinen duohan on luonut edellisillä tuotoksillaan mielenkiintoisia äänimaailmoja Suomesta ja suomalaisuudesta, mutta nyt kaikki asetetaan selkeämpään kehykseen. Levyn nimi on yksi osa tätä kehystä, toinen osa taas voisi olla kantta koristava Suomen leijona, joka symbolina on ristiriitaisessa valossa näinä päivinä. Kolmas osa löytyy taas levyn alusta ja lopusta, kun Tervahäät lainaa sanoituksiinsa Eino Leinoa, Paavo Haavikkoa ja V.A. Koskenniemeä, joista jälkimmäisen oikeistotausta nousee varmasti monella mieleen Patriaan tutustuessa.

Tervahäiden lähestymistapa ei kuitenkaan ole poliittinen, tai kova. Yhtye käsittelee aiheitaan lämpimästi, jopa intiimisti, pieni haikeus takataskussa. Menneet ajat ovat vielä muistissa, ehkä kaipauksen kohteenakin (Matomieli), mutta samalla katsotaan jo tulevaankin (Voitonmalja). Tärkeintä on kuitenkin tämä hetki, rakkaan lämmin kosketus ja sanojen löytäminen.

Näitä teemoja Tervahäät maalailee alkusointuisilla säkeillä, joissa on paljon Kalevalan ja Leinon Helkavirsien makua. Vokaalien runsas käyttö osuu hyvin yhteen musiikin tunnelman kanssa, ja vaikka joskus sanat on haettu turhan monen mutkan takaa, pääsee Tervahäät hyvin lähelle kuulijaa sanoillaan. Kun tähän sanoitukselliseen sisältöön lisätään levyä eniten värittävä, akustinen ja neofolk-henkinen soitanta, tuo Patria muutamaan otteeseen – ehkä vähän mustavalkoisesti sanottuna – CMX:n herkimmät hetket (vaikkapa Muistelmassa). Tämä mielikuva herää henkiin etenkin silloin, kun mukaan tuodaan jousisoittimia.

Jousiorkestraatiot ovatkin se toinen vahva musiikillinen elementti Patrialla. Ne luovat neoklassista, ambientmaista tunnelmaa, jota Tervahäiltä ei ole tähän asti kuultu. Patria onkin varsin erilainen levy verrattuna edeltäjiinsä, yhtyeen nimeä kantavaan debyyttiin ja tänä vuonna julkaistuun Kalmonsäikeeseen. Tällä kertaa musiikki on hartaampaa ja salonkikelpoisempaa; kuin viime levyjen metsäjätkä olisi itsenäisyyspäivän kunniaksi käynyt saunassa, kammannut tukkansa ja pukeutunut parhaimpiinsa.

Onko tämä jätkä nyt sitten liian hyvässä ja vieraassa seurassa? Tätä voi jokainen miettiä itse Patriaa kuunnellessaan. Itselleni levy on kuitenkin uusi mielenkiintoinen puoli Tervahäistä, joka sisältää paljon vanhaa hyvää. Etenkin kaksikon Kaarna ja Riimu laulusuoritukset ovat entistä parempia ja koskettavampia. Yleisestikin voin sanoa, että vaikka Patrian konsepti voisi jättää kuulijan etäälle, ei se mielestäni tätä nyt tee. Tunnelma on tuvankokoinen, ei konserttisalin. Tosin itse sävellyksissä ja toteuksissa on joskus liikaa unenomaista keveyttä, joka taittuu levyllä laiskuudeksi ja laimeudeksi. Toisaalta taas esimerkiksi Virtaus osoittaa, että yhtye taitaa tyylikkään, hypnoottisen toistonkin.

Tervahäät on tehnyt kolme verrattain erilaista levyä, ja näistä Patria on musiikkinsa puolesta kaikkein universaalein, muistuttaen Death In Junen ja Sol Invictusin kaltaisia neofolk-legendoja. Sanoitukset ja tunnelma puhkuvat kuitenkin suomalaisuutta. Minkälaista itsenäisyyspäivää Patrian parissa sitten vietetään? Ei ainakaan uhmakasta, omahyväistä ja ylimielistä glorifiointia, tai monikulttuurista syleilyä. Patrian kanssa hiljennytään.

Kiinnostuneille tiedoksi: jos haluat Patriasi kuunneltavaksi jo itsenäisyyspäiväksi, ennakkotilauksia otetaan vastaan osoitteessa info@animaarctica.fi
 



29.11.2012, Antti Klemi
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Taival
Taival
[ CD ]
Kalmonsäie
Kalmonsäie
[ CD ]
Tervahäät
Tervahäät
[ CD ]
http://www.animaarctica.fi/tervahaat http://www.animaarctica.fi Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 3694
Palaa »