|
1. Entrance
2. Black Lace
3. Machine Elves
4. Corridor
5. Blue Moon
6. Stir of Thoughts
7. Depth
8. Crusted Neon
9. Halls of Steam
10. Reborn
11. Red Stains
12. Inner Carceri
Kesto: 43:02
|
Säveltäjä Simon Heathin luotsaama Atrium Carceri debytoi Cellblock-levyllään vankilatunnelmissa liikkuvaa darkwave/dark ambient -äänimatkailua. Lopputulos on
kaksitoista kappaletta yhteensä vajaan kolmen vartin kestolla. Matka ruostuneiden kaltereiden ja rappeutuneiden sellien maailmaan ei ole mieltä ylentävää
kuunneltavaa: äänimaailma on painostava, raskas, synkkä ja tavallaan myös hyvin epätoivoinen. Vaikka promokirje kuvaileekin Cellblockia darkwaveksi,
luokittelisin itse levyn sisällön dark ambientin puolelle. Syyt ovat selkeitä, sillä levyn musiikki ei ole kovinkaan tapahtumarikasta, tai edes musikaalista.
Äänipuoli koostuu huminoista, nakuttavista ja rahisevista äänistä, kolinoista, sekä lyhyistä ja helposti unohtuvista puhepätkistä. Hienoisesti teollinen
äänimaailma muistuttaakin helposti akteista kuten Inade ja Herbst9.
Välillä levy sukeltaa syvemmälle pimeyteen ja kolinat jäävät unholaan. Tilalle ammennetaan lähes kauhun rajoja hakevaa, äänimuodossa elävää pimeyttä ja
lohduttomuutta, joka tuo välillä mieleen myös luolatunnelmissa liikkuvan Kerovnianin. Kolkko ja kylmä maisema heijastuu läpi levyn, ja levyn kenties
positiivisimpana hetkenä on levyn loppuminen eli paluu ympäröivän maailman äänettömyyteen. Kohisevat äänet, ketjuilta kuulostava metallinen rytmi ja kuolemaa
huokuva humina vahvistavat kansivihkosen luomaa mielikuvaa kolkosta ja kylmästä hylätystä vankilasta, joka maalaa mielikuvia ahdistuksesta, tuskasta ja
epätoivosta. Levyn ehkä huonoin puoli on sen lyhyehkö kesto, jota ambient-levyssä kaipaisi vielä enemmän. Kaikesta huolimatta kyseessä on selkeästi yksi
parhaimmista kuulemistani dark ambient -levyistä, jota voinen varauksetta suositella kaikille edellä mainittujen aktien ystäville.
06.10.2003, Serpent |
|
