Kansitaide Kekal
1000 Thoughts Of Violence
CD
[ Fear Dark Records ]

( 8½ )
01. Subsession - Once Again It Failed
02. Vox Diaboli
03. In Continuum
04. Paradigma Baru
05. Artifacts Of Modern Insanity
06. Violent Society
07. Subsession II
08. Default
09. Beyond Numerical Reasons

Kesto: 50:32
Käsilläni on Kekalin neljäs kokopitkä. Miehistöä on tasaisesti tippunut kelkasta sitten ekan levyn ja mukana ovat enää Jeff ja Azhar. Kekalin musiikillinen maailma ei ole kuitenkaan minun korvien mukaan tästä kärsinyt, pikemminkin päin vastoin. Sanoisin, että käsilläni on tähän mennessä parasta Kekalia. Äänityksenkin taso on noussut selkeästi, mikä on vaivannut aiemmilla tuotoksilla. Bändi on löytänyt oman tyylinsä tai pikemminkin pysynyt siinä, minkä se edellisellä kokopitkällä levyllään löysi ja hionut löytämäänsä timanttia. Kaikki rosoisuudet eivät ole vielä kuitenkaan lähteneet.

Soundimaailma vaihtelee koneistetusta vanhan koulun heavymetallista johonkin aivan mystiseen; välillä ollaan ambient-tunnelmissa ja hetkessä sännätään jykeviin heviriffeihin, jotka päätyvät koneistettuun rumputuleen. Pääosin homma vedetään rääkymällä, joka paikoitellen kuulostaa lähinnä todella vihaiselta Aku Ankalta. Matalammat örinävokaalit ovat jääneet pois näköjään miehistön vähenemisen myötä. Puhtaat vokaalit ovat hieman parantuneet aiemmasta levystä, mutta edelleen on havaittavissa pientä epävirettä. Puhtaista vokaaleista on välillä vaikea sanoa, että käyvätkö ne biiseihin vai ei.

Rumpujen virkaa hoitaa käsittääkseni kone, vaikka levyn kansiin on painettu nimi Sang Hitam. Ainakin aiemmilla Kekalin levyillä rumpukone on hommia hoitanut. Mene ja tiedä. Jos rummut ovat koneella tehtyjä, niin ne kuulostavat ihmisen soittamilta trigatuilta ja kliinisiltä rummuilta. Joka tapauksessa ne istuvat levyn soundimaailmaan hyvin, eikä niistä löydy suurta valittamista.

Kekal on todella vaikea arvostella. Välillä biiseissä on käsinkosketeltavaa musiikillista neroutta, välillä mennään johonkin aivan järjettömään. Kekal on aggressiivista ja raakaa, mystistä, pehmeää ja melodista. Ennen kaikkea luonnehtisin soundimaailmaa futuristiseksi ja äärimmäiseksi.

Sanoituksellisesti Kekal laulaa väkivallasta kriittiseen sävyyn, vaikka levyn nimi ja kuori antaa olettaa jotain muuta. Teemoja hallitsee romanttinen kaipuu väkivallattomaan ja puhtaaseen maailmaan. Indonesia ei varmasti ole maailman tasapainoisin kasvuympäristö herkille ja taiteellisille nuorille miehille, joten yksi purkautumismuoto tämän ahdistuksesen keskellä on ilmeisesti luoda tällaista musiikkia.

Ilman pikkuvikoja ja minusta hieman metsään menneitä tyylikokeiluja kolkuteltaisiin helposti lähellä kymppiä. Tietynlaisesta sekavuudestaan huolimatta Kekal on saanut luotua mielenkiintoisen, erikoisen ja äärimmäisen musiikillisen maailman, jossa käsitettä ennakkoluulo ei tunneta. Perushumpasta kiinnostuneille levyä ei voi suositella.

03.10.2003, Pekka Ryhänen
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Acidity
Acidity
[ CD ]
http://thtunderground.tripod.com/kekal/ Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 1828
Palaa »
 
Bookmark and Share