Kansitaide Wilson, Steven
Get All You Deserve
DVD
[ kScope ]

( 9- )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Intro ('Citadel')
02. No Twilight Within the Courts of the Sun
03. Index
04. Deform to Form a Star
05. Sectarian
06. Postcard
07. Remainder the Black Dog
08. Harmony Korine
09. Abandoner
10. Like Dust I Have Cleared From My Eye
11. Luminol
12. Veneno Para Las Hadas
13. No Part of Me
14. Raider II
15. Get All You Deserve
16. Outro ('Litany')

Steven Wilsonin kasvu laajemman kuulijapiirin arvostamaksi muusikoksi vaikutti vielä 1990-luvun loppupuolella yhtä epätodennäköiseltä kuin Skodan uudelleenkeksiminen mediaseksikkäänä ajoneuvona. Kumpaakin tahoa kohtaan tunnettiin vielä tuolloin korkeita ennakkoluuloja, eikä neoprogepiirien 1990-luvun puolivälissä antama nimitys Wilsonille progeprinssinä ainakaan lisännyt pisteitä brittipopin dominoimassa musiikkimaailmassa.

Trendit tulevat ja menevät, mutta pitkään uraan tähtäävät puurtajat jäävät. Siitä osoituksena on Steven Wilson, jonka itsepintainen pakertaminen on viimevuosina alkanut kantaa hedelmää myös kaupallisessa mielessä. Nörttimäisen olemuksen omaavan Wilsonin kyvyt muusikkona, tuottajana ja miksaajana tuntevat tänään niin monet muusikkopolvet kuin eri musiikkityylejä harrastava kuulijakuntakin.

Jo uransa alusta lähtien Wilson on selkeästi lokeroinut missä puitteissa hän toteuttaa mitäkin roolia. Kategorioinnit mm. psykedeliasta raskaampaan ilmaisuun siirtyneen Porcupine Treen ja ambientimman Bass Communionin välillä ovat käyneet muusikon ihailijakunnalle selkeiksi vuosien saatossa, mutta vasta neljä vuotta sitten Steven Wilson ryhtyi antamaan vastausta siihen kuka tai millainen on sooloartisti nimeltä Steven Wilson.

Jos Wilson antoi Insurgentesilla kodin kaikille niille musiikillisille ideoille, jotka eivät olleet sopineet hänen muille ilmaisukanaville, merkitsi soolodebyytin seuraajana julkaistu Grace For Drowning (2011) täysipainoisemman sooloartisti-identiteetin löytymistä. Epäilemättä levyn inspiraationlähteenä oli toiminut Wilsonin saama uudelleenmiksauspesti, jossa hän sai kunnian parannella alkuaikojen King Crimson -levytyksiä yhtyeen uudelleenjulkaisuohjelmaa varten. Erityisesti King Crimsonin Lizard ja saman aikakauden The Soft Machine- ja Nucleus-levytykset olivat toimineet rajoja rikkovina temmellyskenttinä rock- ja jazz-muusikoiden kohtaamiselle. Saman hengen ja ideologian Wilson siirsi tyylikkäästi toiselle soololevylleen, istuttaen 1970-luvun alun elementtien rinnalle myös radioheadmaisia soundipäivityksiä.

Samaan reseptiin pohjautuu suurimmaksi osaksi myös Steven Wilsonin konserttitallenne Get All You Deserve, joka on taltioitu soolokiertueen viimekeväisen kakkososuuden päädyttyä Mexico Cityn Metropolitan-teatteriin. Se myös antaa vastauksen millainen lavaesiintyjä on sooloartisti nimeltä Steven Wilson.

Soolobändinsä johtajana Steven Wilsonin tekemät muusikkovalinnat tuovat väistämättä mieleen Frank Zappan, David Sylvianin ja David Bowien kiertuekokoonpanot. Erityyliset taustat omaavista muusikoista on saatu aikaan kiinnostava kokoonpano, joka onnistuu siirtämään Wilsonin studiolevyjen maailman elävään ympäristöön ja myös värittää musiikkia omalla panoksellaan.

Yllättävintä Wilsonin lavaesiintymisessä on, että Porcupine Treessä omaksuttu kitaristi/laulaja-identiteetti on nyt viskattu lähes kokonaan syrjään, ja mies esittelee itsensä lähinnä solistina ja bändijohtajana, joka hyvin harvakseltaan tarttuu kitaraan tai koskettimiin. Vaikka Wilson ohjailee käsiliikkein Marco Minnemannin ja Nick Beggsin kaltaisista huippumuusikoista kasattua bändiään, ovat lavaeleet kaukana Zappan ja Bowien maneereista. Wilsonista kuvastuu kuinka hän on innoissaan ympärilleen haalimiensa muusikoiden taidoista ja käyttäytyy kuin innokas fani heittäytyessään pogoilemaan täysillä Theo Travisin viereen tämän soittaessa infernaalista puhallinsooloa. Toisaalta kukapa ei käyttäytyisi samoin saadessaan itse tekemänsä musiikin tulkeiksi muusikkosankarinsa? Ja kun kiertuebändiin palkataan asiansa osaavia huippuja, heidät voi myös yhtä hyvin pistää paiskimaan töitä koko rahan edestä.

Kuunneltuna pelkkänä audio-cd:nä (jollaisen tallenteen deluxe-painos sisältää BluRay-kiekon lisäksi) Get All You Deserve menettää osan tehostaan, sillä sen tuotanto ei mitenkään yllä studiolevyjen sisältämien yksityiskohtien tasolle. Onhan kyse kuitenkin keikkatilanteesta. Mutta kun ääni saa tuekseen kuvan, ihmeitä alkaa tapahtua. Lasse Hoilen ohjaama taltiointi on aistit piripintaan stimuloiva visuaalinen kokemus, joka täydentää hienosti Wilsonin luomaa äänimaailmaa. Sen lisäksi, että Hoile on ohjannut taltioinnin, hän on myös vastannut kiertueen taiteellisista taustafilmeistä, joissa Hemel Hempsteadin lähiömaisemat on esitetty surrealistista toiseutta peilaavana maailmana.

Visuaalisia ärsykkeitä kuhisevasta leikkaustyylistään huolimatta taltiointi onnistuu säilyttämään intensiivisen tunnelman yleisökuvausta unohtamatta. Konserttitaltioinnin visuaalinen ilotulitus lähtee rakentumaan varsin yksinkertaisilla, mutta tehokkailla keinoilla. Jännitettä kasvatetaan jo konsertin alussa, kun soittajat saapuvat yksi toisensa jälkeen lavalle No Twilight Within The Court of The Sunin rakentuessa pala palalta. Illan päätähti saapuu lavalle, kun kappaletta on jo ehditty soittaa likemmäs seitsemän minuuttia!

Mikäli studiolevytyksien ja konserttitilanteen välistä eroa pitäisi kuvailla arkipäiväisemmin, voitaisiin ensimmäisestä puhua hempeinä rakkauskirjeinä ja jälkimmäisestä villeinä treffeinä. Get All You Deservellä Wilsonilla on tarjottavanaan jälkimmäinen vaihtoehto. Sen minkä Steven Wilson menettää lavalla kappaleiden hienovaraisissa nyansseissa, hän voittaa kokoonpanonsa voimallisella ja häikäisevällä soitannolla. Yhtyeen taitojen ja keskinäisen kemian rinnalla kokoonpanon ulkonäöllä ja trendejä kaihtavalla pukeutumisella ei ole mitään merkitystä. Vain musiikki ja sen tulkinta ratkaisevat. Tätä tosiseikkaa ei edes voi romuttaa Nick Beggsin eksentrinen ulkonäkö, jolla hän tarkoitushakuisesti ja provosoivasti tekee pesäeroa 1980-luvun Kajagoogoo-menneisyyteensä. Nolostuttavalla kasarimenneisyydellä ei ole merkitystä, sillä Beggs ja muut soittokollegat ovat Wilsonin pestaamina aivan muusta syystä.

Insurgentesilta ohjelmistoon kelpuutettu materiaali on keikkasovituksissa astunut huomattavasti lähemmäs Grace For Drowningin crimsonmaista äänimaailmaa. Monet kappaleet ovat kasvaneet uusien sovitusten myötä ja esim. Abandonerin Massive Attackilta kalskahtava triphop-electronica on onnistuneesti vaihtunut eläviin soittimiin. Samoin on käynyt kappaleelle No Part of Me, joka on tulkittu alkuperäisversiota räiskyvämmin ja aggressiivisemmin. Veneno Para Las Hadas puolestaan on muuttunut entistäkin hautajaissaattuemaisemmaksi maalailuksi, tuoden eteerisempää vastapainoa räväkämmälle materiaalille.

Kuorot ja Leslie-vahvistimien läpi ajetut laulusoundit voivat olla konserttitilanteessa kateissa Remainder The Black Dogista, mutta ne on korvattu entistä crimsonmaisemmalla ja softmachinemaisemmalla jazzrock-ryöpytyksellä, mistä kiitos Adam Holzmanin ratledgemaiselle koskettimienkäsittelylle ja Theo Travisin melcollinsmaiselle puhallintyöskentelylle. Todellisiin oikeuksiinsa kiertueryhmän taidot pääsevät pitkässä Raider II:ssa, jota voi pitää konsertin keskeisimpänä kohtana.

Kun Wilson pyytää yleisöltä täydellistä hiljaisuutta konsertin päätöskappaleessa, jonka mukaan dvd on nimetty, se leimaa lopullisen sinetin faktalle, että on mahdollista toteuttaa konsertteja myös artistin ehdoilla. Päätöskappaleen aikana Wilson kaivaa kitaransa ja kaasunaamarinsa esiin ennen kuin yhtye hukuttaa salin armottomien drone-aaltojen alle. Äänen ja kuvan muodostamaa liittoa päätösminuuttien aikana voi kutsua oudoksi, mutta kieltämättä se kouraisee katsojaansa selittämättömän voimallisesti.

Get All You Deserve on outouden ylistyslaulu. Se on yksinäisen suden kutsuhuuto laumalle, jonka olemassaolosta tai paikasta sillä ei ole varmuutta. Mutta kuten taltiointi todistaa, yksinäinen susi on löytänyt laumansa. Tällä erää Mexico Citystä.



07.10.2012, Kalevi Heino
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
To The Bone
To The Bone
[ CD ]
4 ½
4 ½
[ MCD ]
The Raven that Refused to Sing (and Other Stories)
The Raven that Refused to Sing (and Other Stories)
[ CD ]
Grace For Drowning
Grace For Drowning
[ 2CD ]
Insurgentes
Insurgentes
[ DVD ]
http://www.swhq.co.uk/index.cfm http://www.facebook.com/StevenWilsonHQ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 3695
Palaa »