Yhdysvaltalainen progressiivisen rockin kuuma nimi Baroness hellii fanejaan: suitsutusta osakseen saaneen Blue Albumin jälkeen yhtye julkaisee 70-luvun hengessä uskaliaan tuplapaketin Yellow & Green. Paketti on massiivinen, mutta palkitseva.

Baroness on usein lyöty samaan kuormaan Mastodonin kanssa. Siinä missä näillä kahdella yhtyeellä oli vielä yhteisiä elementtejä Blue Albumin aikoihin, nyt ne ovat jo enimmäkseen poissa. Yellow & Green –paketissa Baroness sukeltaa entistä syvemmälle 70-luvun progressiivisille juurille aina soundimaailmaa myöten. Bändin kuvailuun joskus käytetyn metal-määritteen voi unohtaa tässä vaiheessa täysin.

On oikeastaan sama kummasta väristä haluaa matkansa aloittaa. Yellow & Green ovat teemallisesti varsin samankaltaisia levyjä. Yhtyeen kyky yhdistää vanhan progressiivisen rockin ja psykedelian teemoja suoraviivaiseen rokkiin on ällistyttävä. Molemmat albumit ovat tasavahvoja ja tarkkaan harkittuja kokonaisuuksia, joista on mahdotonta nostaa toista toisen yläpuolelle.

Yellow & Green on ladattu täyteen upeita kappaleita: Take My Bones Away, March to The Sea, Eula, Back Where I Belong, Mnts. (The Crown & Anchor), Board Up The House ja tietenkin Green ja Yellow Themet. Siinä äkkiseltään tuplapaketin helmet, eikä näitä tarvinnut edes kauaa hakea. Hukkalyöntejä tuplalaakiin ei mahdu.

Baroness on myös ymmärtänyt pitää paketin maltillisena. Tuplakattaus on pituudeltaan vain 75 minuuttia. Kahteen kokonaisuuteen jaettu kattaus onkin siksi helposti sulateltavissa sen sijaan, että yhtye olisi survonut levyt yhdeksi kokonaisuudeksi.

Baronessin soundi on pelkkää mannaa vanhan koulukunnan diggareille. Levyt soivat lämpimän täyteläisinä kitaristilaulaja John Baizleyn äänen kruunatessa kokonaisuuden. Teknisesti levyt soundaavat juuri tasan Baronessilta tuottaja John Congletonin ollessa taas vastuussa levyjen teknisestä puolesta.

En muista milloin tuplalevystä olisi jaksanut näin paljon innostua viimeksi. Yellow & Green on matka, joka vaatii kuumaa kahvia, sateisen syysillan ja vinyylisoittimen.