Kansitaide Dead Can Dance
Anastasis
CD
[ PIAS ]

( 8- )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Children of the Sun
02. Anabasis
03. Agape
04. Amnesia
05. Kiko
06. Opium
07. Return of the She-King
08. All In Good Time

Ensimmäinen asia, joka varmasti otetaan esiin kaikkialla Anastasisista puhuttaessa on, että se on ensimmäinen Dead Can Dance -kiekko 16 vuoteen. Brendan Perryn ja Lisa Gerradin muodostama duo osasi lopettaa aikoinaan ajoissa ennen kuin siitä olisi muodostunut itsensä parodia, joka kuluttaisi loppuun eri aikakausista, filosofioista, kirjallisuudesta ja kulttuureista ammentavan taidemusiikkinsa. Nyt duo on palannut ja kuulostaa siltä kuin se ei olisi koskaan poistunut näyttämöltä.

Tässä piileekin Dead Can Dancen paluun suurin dilemma. Se, mikä kuulosti 16 vuotta sitten vallankumoukselliselta ja kiehtovalta, on muuttunut tähän päivään mennessä elokuvasoundtrackien vakiokauraksi, joka ei kliseenomaisuudessaan jaksa yllättää juuri ketään. Mutta kun ennakko-odotukset yllätyksellisyydestä ja vallankumouksellisuudesta musiikin suhteen jätetään sivuun, jää Anastasisista jäljelle kauneus, jonka ihastelemiseen nykymaailmassa tuntuu olevan liian vähän aikaa.

Uusi utopia levittäytyy eteen jo avauskappaleessa Children of The Sun, jossa Brendan Perry esittelee Scott Walkerin ja Frank Sinatran kaltaisia croonerin taitojaan hienovaraisen orkesteritaustan kasvaessa morriconemaisiin mittoihin. Lisa Gerrard puolestaan pääsee esittelemään sanatonta lauluaan itämaisia sävyjä marokkolaisiin jousikuvioihin yhdistävissä kappaleissa, jotka on helppo kuvitella egyptiläisten muinaismaisemien soundtrackiksi.

Minimalismia, dub reggaeta ja Brendan Perryn syvää tulkintaa yhdistävässä Amnesiassa Dead Can Dance tuntuu hairahtaneen levyn kokonaislinjasta, kuulostaen riisutulta vastakohdalta Lisa Gerrardin täyteläisiä jousikulkuja, sanatonta laulua ja etnistä rytmiikkaa kuhiseville sävellyksille. Mutta heti kun samasta joukosta korvataan dub reggae -elementit hyytävillä orkestraatioilla ja itämaisilla rytmeillä, on Brendan Perry selkeästi elementissään.

Dead Can Dancen aiempien levyjen tavoin yhtyeen paluulevyllä on sävellyksille annettu tilaa kasvaa, vaikka läheskään kaikkien keskittymiskyky ei riitä odottamaan minimalismiin kallistuvan taidemusiikin kehittymistä. Niille, jotka jaksavat pysähtyä ja odottaa, Anastasisilla on paljon kauneutta tarjottavaan. Sitä maailmassa ei ole koskaan liikaa.



14.09.2012, Kalevi Heino
http://deadcandance.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 1881
Palaa »