Kansitaide Affector
Harmagedon
CD
[ InsideOut ]

( 6 )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Overture pt.1: Introduction
02. Overture pt. 2: Prologue
03. Salvation
04. The Rapture
05. Cry Song
06. Falling Away & the Rise of the Beast
07. Harmagedon
08. New Jerusalem

Kesto: 64:32

Superbändit tuntuvat olevan muotia progressiivisessa metallissa. Affectorin kokoonpanoon kuuluu semmoisia nimiä kuin Mike LePond (Symphony X), Ted Leonard (Enchant, Spock’s Beard, Thought Chamber), ja vierailuosastolta löytyy vastapainoksi muun muassa Dream Theaterista tutut Jordan Rudess ja Derek Sherinian. Piirit ovat progressiivisessa metallissa ilmeisen pieniä, sillä eihän se ole progemuusikko eikä mikään, jolla ei ole vähintään neljää projektia. Toisaalta levyille on helpompi saada kuuntelijoita, kun riveissä on genren sisällä hyvin tunnettuja tekijämiehiä.

Harmagedon on tietenkin teemalevy, joka nimensä mukaisesti käsittelee viimeisiä aikoja raamatullisesta näkökulmasta. Levyn lyyrinen sisältö on lainattu suoraan Isosta kirjasta, joten kristinuskosta näppyjä saavien kannattanee kiertää tämä levy kaukaa, vaikka maailmanloppua käsittelevät osat ovat kaukana jeesustelusta. Tietenkään kukaan ei muistanut liittää levyn promopakettiin lyriikoita, joten hieman etäiseksi levyn sanoma jää ainakin minun kohdallani.

Musiikillisesti levy olisi helppo määritellä progressiiviseksi metalliksi. Progressiivisuus tarkoittaa Affectorin ja monen muun nykyprogeilijan musiikissa sitä, että tehdään hommat vähän tavallista metallia hankalammin, mutta silti jotenkin ennalta-arvattavasti. Alun perin progressiivisen musiikin tarkoitus oli murtautua ulos perinteisistä kaavoista ja tavoista tehdä musiikkia, ja luoda tällä tavoin jotain uutta. Tämän pitäisi olla ohjenuorana kaikilla nykyprogeilijoilla, mutta toiset ovat tyytyneet tekemään homman enemmän tai vähemmän samalla lailla kuin Dream Theater ja kumppanit. Siinä ei kuitenkaan ole enää kyse progressiivisesta musiikista vaan jostain muusta.

Affectorin kappaleet ovat polveilevia ja saksalaiskitaristi Daniel Friesilla on melodiantajua. Progelevy ei ole progelevy ilman uvertuuria, joten Harmagedonilla niitä on varmuuden vuoksi kaksi. Levyn kahdeksasta kappaleesta kahdelle on siunaantunut (sic) mittaa yli kymmenen minuuttia. Kappaleet eivät ole erityisen monimutkaisia, mutta otteen saaminen on useammankin kuuntelukerran jälkeen tavattoman vaikeaa. Vähemmän yllättävästi levy on kerännyt jo kehuja jenkkilässä, missä tunnutaan tyytyvän siihen, että joku tekee dreamtheaterit uudelleen vähän eri näkökulmasta, ja se on sitten tosi progee.

Kuten edeltä käy ilmi, on Affectorin suurin ongelma tietty yllätyksettömyys, minkä lisäksi levyn soundit ovat melko huonot. Ted Leonard on hyvä laulaja, mutta Harmagedonilla kuulostaa kuin hän laulaisi pahvin takaa, minkä lisäksi instrumentit on miksattu aivan liian pintaan. Levy palkitsee kuulijansa vasta loppupuolella, jonne on sijoitettu nimikappale sekä levyn ainoa erinomainen veto, New Jerusalem. Nimimiesten läsnäolo ei kuitenkaan ole vielä mikään tae laadusta.



04.09.2012, Esko Juhola
http://www.affector.net Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 1369
Palaa »