Jo alun toistakymmentä vuotta albumeja julkaissut ja Euroopassakin yhtenä ensimmäisistä japaniksi laulavista heavy-yhtyeistä kohtuullisen laajalti tunnettu osakalainen Onmyo-Za (陰陽座) sekoittaa jykevää heavymetallia poptunnelmiin ja japanilaiseen kansanperinteeseen. Musiikissa sen japanilaisuus kuuluu paitsi tietysti laulukielessä, myös välisoitoissa joiden itämaiset sävelkulut kalskahtavat länsimaisiin korviin melko erikoisilta. Niin musiikiltaan kuin Heian-periodilta (794-1185) matkituilta esiintymisasuiltaankin dramaattisen ja teatraalisen yhtyeen arsenaalista löytyy lihaksikasta saksaheavyriffittelyä siinä missä lajin ehdottoman mestarin, X-Japanin, jalanjäljissä laahustelevaa balladihakuisuuttakin.
Niin kauan kuin Onmyo-Za pysyttelee perustavanlaatuisen molliskaalaisen riffiheavyn piirissä, sen kuunteleminenkin on varsin mukavaa, sillä ryhmällä on niin hyvin melodiakorvaa ettei edes kielimuuri kuulijan ja musiikin esittäjän välillä häiritse. Kitarataistelijapari Kurakanin ja Manekin jonnekin Acceptin ja Maidenin väliin sijoittuvat riffirymistelyt ja maukkaan melodiset liidit vievät mukanaan, ja niin miehen (Matatabi) kuin naisenkin (Kuroneko) laulamat melodiatkin menevät siinä missä länsimaistenkin virkaveljien hevistelyt. Mutta kun kuvaan astuvat japanifolkit – en osaa sanoa ovatko melodiat nykyaikaisemman enka- vai jo mainitun Heian-kauden gagaku-musiikin vaikutusta, en ole etnomusikologi – Kishibojinin kuuntelemisesta tulee vähintäänkin haasteellista. Joissain kipaleissa, pahimpina esimerkkeinä levyn kaksi viimeistä veisua, omasta mielestäni turhan lapsenomaisella äänellä laulavan Kuronekon vaihtelevalla menestyksellä hallinnassa pysyvä vibrato saattaa joillekin osoittautua suorastaan korvia raastavaksi kuunneltavaksi.
Pari vuotta vanhan Konpeki No Soujinin tai Basilisk-animelle tehdyn tunnarin Kouga Ninpouchoun veroista hittiä Kishibojinilta ei löydy. Levyn on raskaampi kuin edeltäjänsä ja vaatii lähinnä laulajien soundin vuoksi totuttelemista, mutta toistuvassa kuuntelussa Kishibojin (鬼子母神) osoittautuu antoisaksi kuunteluelämykseksi. Kelpo heviä, mutta tuskin jää kestokuunteluun.
