Kansitaide Rocking Corpses
Rock 'n' Rott
CD
[ Abyss Records ]

( 7½ )
Osta CDON:ista
01. Intro – Into the Grave
02. Up from the Grave
03. Necropolis
04. For Better for Worse
05. Take a Whiskey
06. Life for a Life
07. 925
08. Rocking Corpses
09. In the Dead of Night
10. Necrophiliacs
11. Dead End

Kesto: 44:40

Rocking Corpses ei välttämättä vielä soita kovin monien mielessä minkäänlaisessa kelloja, mutta jotenkin on kutina, että orkesterista vielä jatkossa kuullaan. Rock ’n’ Rott on toki vasta nuorehkon bändin debyytti, mutta kyllä tässä nyt sen verran persoonallinen konsepti on, että tilausta luulisi löytyvän.

Musiikin perusta on oikeastaan silkkaa klassista rock ’n’ rollia blues- ja hevivivahtein, mutta kyllä tämän silti huoletta saa metalliksi laskea. Mikä tässä sitten on niin erikoista? No, näiden veikkojen rokkiin on surutta sotkettu zombiehommia ja ennen kaikkea death metalista tuttuja viemäriosaston lauluja. Tämä yhdessä perinteisempien puhtaiden laulujen kanssa saattaa siis joitain takuuvarmasti hämmentää, mutta kun alkuhämmästyksestä tokeni, alkoi yhdistelmä upota kuin ysimillisen luoti zombien otsalohkoon. 

Yksi kiehtova seikka levyssä on, että kingdiamondmaiseen henkeen siinä kerrotaan kokonainen tarina. En tiedä millaisessa järjestyksessä pääpirut Tony D.K. ja Leper Laze ovat musiikin ja sanoitukset tehneet, mutta jotenkin levyn dynamiikka ei ole ihan iskevin mahdollinen, vaikka tarina mukavasti kappaleesta toiseen eteneekin. Paskaa seasta ei varsinaisesti löydy, mutta jälkipuoliskon 925 kaikessa pirteydessään ja poppimaisuudessaan aina vähän sylettää, vaikka se taas stoorin kannalta ymmärrettävä onkin. Joka tapauksessa ne kovimmat rallit ovat muutoin juuri kiekon lopulla. Parhaaksi nousee bändin nimeä kantava Rocking Corpses, joka yksinkertaisesti jää hyvässä mielessä tajuntaan, koska sen kertsiin on saatu laadukasta koukkua. Hyviä ovat myös In the Dead of Night ja Necrophiliacs sekä alkupuolen For Better For Worse, mutta jotenkin sinne kiekon alkuun olisi kaivannut jotain menevämpääkin vetoa. 

Riffipuoleltaan levy on varsin perinteistä rokkikamaa, eikä sisällä ihmeellisyyksiä, mutta suurimmat täkyt löytyvätkin hyvistä laulumelodioista ja tyylien yhteensovituksesta. Silti ainakin juuri laulutyylien käyttöä olisi voinut vähän tasapainottaa: puhtaita ja viemäriörinöitä tulee nyt toki lähes levyn läpeensä ja useimmiten hyvässä tasapainossa, mutta jostain syystä Glenn Danzig-soundia käytetään hyödyksi vasta loppupuolen kahdessa kappaleessa. On se sen verran hyvää, että sitä olisi lisääkin kuunnellut. Päätösveto Dead Endissä puolestaan kuullaan jo varsin Motörhead-henkistä, likaisempaa laulusoundia, joten molemmat kultakurkut osoittavat, että monipuolisuudessa löytyy. 

On mielenkiintoista nyt nähdä, kuinka rokkiruumiiden kombo kansaan iskee, mutta itse palan kovasti halusta kuulla yhtyeen seuraavan levyn. Sitten Rock ’n’ Rottin nauhoitusten dynaaminen duo Tony D.K. ja Leper Laze on saanut tuekseen rumpali Vilen, joten toivon mukaan Rocking Corpses raahaa mätänevät ruhonsa myös keikkalavoille.



17.08.2012, Marko Saarinen
http://www.facebook.com/pages/Rocking-Corpses/212480240999 http://www.reverbnation.com/rockingcorpses Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Lukukertoja : 2005
Palaa »