Johan myrkyn lykkäsi, kun arvioitavaksi saapui Marilyn Mansonin viimeisin albumi. Miehen musiikki on lähes uppo-outoa, ja sekin vähä, jonka olen kuullut, on kehottanut vain pysyttelemään vielä kauempana. Ei se silti auta kuin antaa rehellinen mielipiteeni Marilyn Mansonin Born Villain -albumin sisällöstä.

Tämähän on vallan karmivaa musiikkia, kaikissa merkityksissään. Born Villain on valmista kauhuleffakamaa, mutta samalla se on ihan hirvittävän sietämätöntä melua. Tämä menee vain liian taiteelliseksi kiertäen ymmärrykseni täysin. En ole luonnollisesti kuunnellut aiempia Marilyn Manson -julkaisuja, joten kehityskaarta on mahdoton mennä kuvailemaan. Born Villain on joka tapauksessa vahvasti koneistettua musiikkia gootti- ja metallivaikutteilla. Itse päätähti puhuu, ähisee, huutaa ja välillä laulaakin – kaikki yhtäläisen rasittavan kuuloista.

Marilyn Manson kaataa albumilla kaikki raja-aidat ja tekee juuri sitä, mitä huvittaa, ja mies on kovasti kehunut levyä uudeksi alukseen sekä yhdeksi parhaista tuotoksistaan. Toivoin, että ensijärkytyksen jälkeiset lisäkuuntelut auttaisivat minuakin tajuamaan edes jotain tästä levystä, mutta se oli turha toivo. Mutta hei, hitusen Deathstarsia muistuttavat No Reflection ja Murderers Are Getting Prettier Every Day sekä hitaasti rokkava Lay Down Your Goddamn Arms eivät yllä sille ärsyttävyyden tasolle mihin muut albumin kappaleet.

Kiitos ja näkemiin, toivottavasti en enää törmää Marilyn Mansonin musiikkiin näissä, tai missään muissakaan merkeissä. Tästä syntyikin jo valmis mielikuva ensi yön painajaisesta: istun sidottuna pimeässä huoneessa, ja taustalla soi Marilyn Mansonin Born Villain repeatilla...