Confidence on ruotsalainen rock-yhtye, jonka pelinavaus on neljä kappaletta sisältävä EP-julkaisu. Vaikka pitelenkin tällä hetkellä kädessäni promootiotarkoitukseen levitettyä fyysistä äänitettä, kappaleet on yleisölle julkaistu ainoastaan digitaalisessa muodossa. Tähän perustuu koko bändin konsepti: pyöritettäviä ja hiplattavia levyjä ei ole luvassa, vaan Confidencen kappaleet tulevat jatkossakin olemaan bittivirtaa, julkaistuna yhtyeen itsensä eikä kenenkään muun toimesta.

Vaikka kyseessä on metallivaikutteitakin hyödyntävä rokkipoppoo, neljästä kappaleesta parhaaksi nousee Never Meant To Be -balladi. Siinä kauniit pianotaustat yhdistyvät herkkiin lauluihin ja siirappisiin melodioihin (ja sanoituksiin). Myös Savatagelta ammentava teatraalinen Flesh And Skin on ihan raikas ralli, jolla vokalistin äänenkäyttö on aivan toisessa päässä kuin aiemmin mainitulla slovarilla. Koskettimet ovat tälläkin raidalla tärkeässä osassa, bändin taidokkaimman jäsenen, laulaja Emil Kyrkin ohella. Muut kaksi sävellystä eivät ole niin hyviä, vaan erityisesti toisena kuultava War Torn Skies kärsii kuuden ja puolen minuutin pituudestaan. Poison Lies menettelee, ja Jon Oliva saa taas miettiä, kuka pölli hänen ideansa lupaa kysymättä.

Flesh And Skin on hauskan kuuloinen, ja Never Meant To Me ihan nätti balladi, mutta eivät nekään mullistavaa vaikutusta tee. Onnea vain Confidencen oman tien kulkijoille taisteluun musiikkibisneksen perinteisiä tuotantorakenteita vastaan.