Coven-nimisiä yhtyeitä mahtuu maailma yksi jos toinenkin. Tämänkertainen Coven tulee Yhdysvalloista, Detroitin kaupungista, eikä tätä tapausta tule sekoittaa jo 1960-luvulla vaikuttaneeseen chicagolaiseen metallimusiikin edeltäjätapaukseen. Nuoresta bändistä ei sovi kuitenkaan puhua tämänkään yhtyeen kohdalla, se nimittäin jossain vaiheessa kulki myös nimellä Coven 13, ja sen historia ulottuu aina vuoteen 1985 asti.

Worship New Gods juhliikin tänä vuonna 25-vuotisjuhlaansa, jonka lisäksi levyllä on aihetta muuhunkin juhlaan. Alkujaan levy nimittäin julkaistiin vain vinyylillä, joten tämän version julkaisua voidaan pitää jonkinlaisena kulttuuritekona.

Yhtyeensä ainoaksi kokopitkäksi levyksi jäänyt Worship New Gods on perinteisen hevin ja vanhakantaisen doomin kanssa kimppakivaa harjoittava tapaus, jonka kappaleelliset aiheet vievät kuulijansa hyvinkin manowarmaisiin tunnelmiin, itse Conan-barbaaria unohtamatta. Harmi vain, ettei musikaalinen taito kohdannut taiteellisia ambitioita ja niin herkullisia aihepiirejä.

Vanhoille doom-puristeille Worship New Gods tarjonnee herkullisempia hetkiä, sillä sen kasarihevihenkinen uhoilu flirttailee vahvasti perinne-doomin suuntaan. Noin pääosin meno kuitenkin heijastelee 1980-lukulaista hevipaatostelua ja sillä saralla Covenilla on aivan liian kovia kilpailijoita. Manowarin, W.A.S.P.:in, Iron Maidenin ja monien muiden aikalaistensa rinnalla Coven tuntuu yksinkertaisesti väljähtyneeltä tissintaputtelulta.

Soundeiltaankin tämä melodinen, mutta tummanpuhuva semi-doomistelu on melkoisen laihanlainen tekele, jossa on kyllä ilmavuutta ja dynamiikkaa, muttei niinkään kaksisia biisejä. Lisäksi laulupuolesta vastaava David Landrum vetää rohkeudessaan selvästi yli taitojensa, aiheuttaen lähes myötähäpeällisiä reaktioita kuulijassa. Ei sillä, etteikö miehen äänestä olisi voinut kehkeytyä enemmänkin tässä kontekstissa, jos ura olisi vain pidemmälle kestänyt.

Worship New Godsin suurin ongelma onkin juuri siinä, ettei se ole tarpeeksi doom, eikä toisaalta tarpeeksi heavy metal. Sen sijaan se on oman aikansa ristisiitos, joka niin monen nykybändin lailla ei oikein tiedä mitä tallia se haluaisi edustaa. Lopputulemana on teos, joka haluaisi jyristä kuin raskain hevibändi, uhota kuin viilein hard rock -orkka ja toisaalta kumistella kalmoja hautausmaalla kuin mitä hämärin doom-pumppu.

Valitettavasti näin ei kuitenkaan käynyt. Worship New Gods on omanlaisensa putoaja eri tyylilajien välimaastossa. Jos yllä mainitut genret ovat juuri sinun juttusi, on Worship New Gods varmasti myös tsekkaamisen arvoinen. Vaan puristisemmat tapaukset tätä välttäkööt kuin heviradioiden soittolistoja konsanaan.