Miten aika kiisikään joskus. Parissa vuodessa suomihooceen kärkiryhmästä, Riistetyistä, spin-offasi ensin ”romanttinen postpunk” -muodostelma Pyhät Nuket, josta laulajanvaihdoksen myötä sikisi yhä etäämmälle punk-juurista loitonnut Nuket. On miltei mahdotonta uskoa, että Skitsofrenialla ja Eksyneillä sankareilla on samoja soittajia. Huomionarvoinen seikka on myös se, että molemmilla levyillä julistetaan, että ”kadut on meidän”.

Kummatkin tuotokset ovat aikansa lapsia. Riistetyt olivat tosin hyvinkin ajassaan kiinni, elleivät peräti piirun verran sitä edellä. Myöhemmin tv-ohjaajana tunnetummaksi tulleen kitaristibiisintekijä Rike Jokelan pyörittämän Nukkien vuosina 1986-1988 purkittama tuotanto taas pyrki uskollisesti seuraamaan hienoisessa jälkijunassa vallitsevia trendejä. Verrokiksi voisi tarjota vaikka sellaista ajatushirviötä, kuin manserock-mankeloitu The 69 Eyes 80-luvulla.

Keväällä 1983 tallennetun Skitsofrenian ilmaisu on vähintäänkin äkäistä, huutia saavat muun muassa mutsi, isänmaa ja keskiluokka. Mini-lp onkin alansa klassikoksi jo ajat sitten tuomittu, vaikka henkilöstön myöhemmät tekemiset nakersivat aikansa Riistetyt-perinnön arvoa. Yhtyeen paluu 2000-luvulla vokalisti Lateri-Lazzen johdolla on kuitenkin sinnikkyydellään nostanut osakkeita, vaikkei uusi tuotanto olekaan entisen veroista ollut.

Eksyneet sankarit taas sisältää pääasiassa demoversioita Nukkien kakkoslevyn On maantiellä vielä mittaa –materiaalista. Korniuden rajat ylitetään monesti sekä sävellyksellisesti, että sanoituksellisesti. Kaksi pikkuklassikkoa kuitenkin löytyy. Nimiraita, joka yhdistelee ennakkoluulottomasti Judas Priestiä, Ramonesia ja Bon Jovia sekä aidosti kaunis Askeleet. Muuten koosteesta ei paljoa kerrottavaa ole, lukuun ottamatta Euroopan Mr Crowleystä pöllittyä sooloa. Yleisvaikutelmaksi jää mielikuva, että joku on koonnut Tehosekoittimen albumiraidat yhdelle cd:lle. Kuitenkin näilläkin hengentuotteilla muutama teinityttö hurmattiin.

Riistetyt 8,5/10
Nuket 6/10