Onko ärhäkkä, mutta melodinen metallimusiikki Sinun juttusi? Metalli, josta löytyy deathmetalmaista rymistelyä, mutta myös lennokasta groovea ja sopivasti syntikkaa? Miedosti hypocrisymaista tarttuvuutta, sopivan tiukaksi puristettuja biisejä ja vieläpä ilman örinälaulua? Jos vastasit kaikkiin edellä mainittuihin "kyllä!", voi Zonarian uutukainen olla juuri Sinun seuraava levyhankintasi!

Zonarian historia kantaa vuoteen 2001 asti. Sittemmin vuodesta 2007 levyttänyt yhtye on tehnyt kolme albumia, joista Arrival of the Red Sun  on se niin sanottu vaikea kolmas levytys. Vaikeus ei välttämättä välity kuulijan korviin asti, sillä edellislevyyn, The Cancer Empire (2008), verattuna meno tuntuisi selvästi railakkaammalta ja toimivammalta.

Arrival tuo paikoin mieleen Hypocrisyn melko reilustikin, mutta samalla se on myös astetta lennokkaampaa ja melodisempaa. Sen sijaan Hypon tasokkaiden ja tarttuvien meloilotulitusten tasolle Zonaria ei valitettavasti ylety nousemaan. Yhtye osaa taipua myös deathmetalmaisempiin sfääreihin, mutta tekee näin vain kohtuullisen harvoin. Tietyllä tavalla "raskaustasoa" voisi verrata vaikkapa Amon Amarthiin, vaikka riffien ja biisien tyyli onkin tyystin erilainen.

Valitettavasti ne loppuun asti viritetyt biisit loistavat poissaolollaan. Esiin nousee oikeastaan vain astetta parempi Silent Holocaust, joka starttaa heti alusta mukavan iskevästi. Muuten sävellystyö noudattaa ihan hyvän tasonsa loppuun asti, mutta siitä pahemmin esille ponnahtamatta.

Soundit tuovat oman hyvän lisänsä Arrivalin sävellyksiin. Niin kitara- kuin rumpusounditkin edustavat selkeyttä jykevyydestä tinkimättä ja ilman edellislevyn ajoittain muovista vaikutelmaa. Myös laulupuolen ärhäkkä örinäntapainen on kohtuullisen hyvällä mallilla.

Arrival of the Red Sun on varsin mukiinmenevä levy, jota kehtaa kuunnella kerran jos toisenkin. Se kuitenkin kaipaisi vielä entistä tiukempia biisejä, sillä tällaisenaan Zonaria ei alansa ykköspallia vielä tavoittele. Tervetullut lisäys tyylilajiinsa nähden kuitenkin.