Puolainen Witching Hour Productions on tullut tunnetuksi lähinnä oman maansa death- ja black metalin julkaisijana, mutta tarjonnassa on ollut muutama ei-puolalainenkin tapaus, joista viimeisimpänä tässä edustaa kreikkalainen Naer Mataron.

Alkujaan melko tyypilliseen helleeniseen blackmetalliin kallellaan ollut bändi on pikkuhiljaa kallistunut behemothmaiseen death/black metaliin (tässäkö siis lafkan pakollinen Puola-kytkös?) ja sitä myöten muuttunut melko yksioikoiseksi runttaukseksi. Ei sillä, että alkujaankaan bändin linjaukset olisivat olleet erityisen omaperäistä, mutta nyt se on päätynyt taviksen rooliin kehityksessään.

Kuudes albumi, ΖΗΤΩ Ο ΘΑΝΑΤΟΣ (Long Live Death) on päällekäyvää, moneen kertaan kierrätettyä vihaa. Pääpaino on brutaaliudessa, mutta ylikierroksilla käyvän koneen luomasta kaaoksesta ja tuhosta jää sisällöllisesti melko vähän tarttumapintaa jäljelle. Vaikka välillä maltetaan tarjota pienempääkin vaihdetta, kappaleet eivät jää erityisemmin mieleen.

ΖΗΤΩ Ο ΘΑΝΑΤΟΣ (Long Live Death) ei nouse bändin, saati genren raameissa kovinkaan korkealle. Kaiken räyhäämisen ja satunnaisten riffikoukkujen jälkeen levystä jää jäljelle tyypillinen death/blackmetallilevy, joka käyttää nopeasti arsenaalinsa loppuun.