Venäläisen Septic Mindin edellinen albumi The Beginning  oli varsin toimivaa funeral doomia, johon bändin kaksikko oli onnistunut luomaan kohtuullisen hyvin painostavan, tummasävyisen ja elottoman ilmapiirin.

Kolmas albumi Истинный Зов (The True Call) jatkaa edeltäjänsä tapaan kolmella pitkällä kappaleella ja pitkälti samalla linjalla, mutta yleissävyn muun muassa Esotericin vaikutuksesta syntyneitä polkuja on pyritty vähentämään. The True Call pyrkii hyödyntämään pelkän funeral doomin sijaan myös "kosmista ja psykedeelisempää" ilmapiiriä, mutta ei onnistu silti saavuttamaan saatekirjeen lupailemaa kylmyyttä, epätoivoa saati ihmisvihaa.

Aloituskappale, 25-minuuttinen The True Call alkaa kyllä hyvin edeten kuulaiden ja lievästi kaiutettujen kitaroiden, sekä ambientmaisten efektien kautta raskaampaan murjontaan, jossa taustaefektit luovat omaa kieroa ilmapiiriään, mutta kappale ei kykene säilyttämään jännitettään, vaan jurnuttaa eteenpäin ilman, että silmukka kiristyisi kuuntelijan ympärille. 18-minuuttinen Doomed To Sin  soi rokkaavammin, mutta kärsii hidasteluissaan edellisen kipaleen tapaan samoista puutteista. Sen sijaan päätöskappale, vartin mittainen Planet Is Sick saa hyökkäävämmässä ulosannissaan huomattavasti enemmän tehoja irti. Rouhealla riffittelyillä ja kitaramelodioiden kaiuilla luodaan sävykkyyttä ja hidas runttaus puskee varteenotettavammin eteenpäin.

The True Callin suurimmaksi puutteeksi muodostuu se, että levyn kappaleet jäävät puolitiehen. Ne jurnuttavat hitaasti eteenpäin, ja saavat musiikin kuulostamaan laaja-alaiselta, mutta sisällöllisesti veisut eivät kehity huippuunsa. Tulee tunne, että bändiltä puuttuu visio tulkita musiikkiaan, sillä The True Callista puuttuu se dynamiikka, millä luodaan vahvaa ja painostavaa tunnelmaa ja levy jääkin päätöskappalettaan lukuunottamatta ilmapiiriltään ja rakenteeltaan vajavaiseksi.