Sooloprojekti Nordland on Vorh-nimellä kulkevan brittiläismiehen sydänveren musikaalinen ilmentymä, jonka debyyttilevy maalailee maisemia pohjoismaisen black metalin hengessä. Debyyttijulkaisu lainaakin sujuvasti tuttuja piirteitä muun muassa Immortalista ja muistakin alan tekijöistä, paikoin jopa Burzumin mieleen tuoden. Kokonaisuutta voinee luonnehtia onnistuneeksi, vaikka levy tuntuukin lähinnä hiomattomalta ja ylipitkältä tekeleeltä.

Nordland-levyn niin sanottu eeppisyys tulee jo heti alussa selväksi, kun teos käynnistetään reilut kymmenen minuuttia kellottavalla veisulla. Perään jatketaan melkein yhtä mittavasti ja parhaimmillaan, levyn nimikkobiisissä, vedetään lähes kahdentoista minuutin kestolla. Olisiko tiivistykselle ollut tarvetta ja mahdollisuutta? Aivan varmasti olisi, sillä nyt pituus tuntuu keinotekoiselta turhakkeelta. Eikä biiseissä ole muutenkaan niin paljon vaihtelua, etteikö pienimuotoinen höylääminen ja viilaaminen olisi ollut paikoillaan.

Nordlandin biiseillä, tai tarkemmin sanoen etenkin yksittäisillä riffeillä ja fiilistelyosuuksilla, on kuitenkin hetkensä. Paikoin levy meinaa lähteä kovinkin lennokkaisiin maisemiin ja antaa käsityksen, että pinnan alla kuplii potentiaalinen nerokkuus. Jotenkin tuo luomisvoimaisuus ei kuitenkaan täysin loista ja näinpä biisit latistuvatkin hieman pannkukakkumaisesti lähemmäs keskinkertaisuutta kuin erinomaisuuden täyteläistä tilaa.

Moderni immortalmainen anti on saanut kuitenkin musiikkiin sopivat, hieman raa'atkin soundit, joten ainakin jotain on onnistuneesti pelastettu. Samoin rääkylaulu on pääosin kyllä miellyttävää kuultavaa, joskin kaiun käyttöä olisi voinut hieman tyylitajun nimissä rajata.

Nordland on tavallaan ihan virkistävä tuttavuus, mutta rehellisesti sanoen hieman hiomaton sellainen. Debyyttilevyksi tämä on kuitenkin ihan kiinnostava teos.