Kansitaide Overhead
Of Sun And Moon
CD
[ Progressive Promotion Records ]

( 9+ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä!
01. Lost Inside 2
02. Berlin
03. An Afternoon of Sun and Moon
04. Aftermath
05. Syriana
06. Grotte
07. Last Broadcast
08. Alive
09. Angels and Demons

Neljännellä studiokiekollaan helsinkiläinen Overhead on ottanut aimo askeleen eteenpäin. Jos yhtye on aiemmin ammentanut musiikkisanastoaan niin kotimaisilta kuin ulkomaisilta klassikkoprogebändeiltä ja tuoreemmista musiikkivirtauksista, on painopiste Of Sun And Moonilla siirtynyt entistä rohkeammin modernin vaihtoehtorockin suuntaan.

Levyn avaavaa Lost Inside 2:ta raskaine kitarariffeineen voisi hyvinkin luonnehtia Overheadin vastineeksi King Crimsonin 21st Century Schizoid Manille, mutta lauluosuuden alkaessa kuulijalle käy välittömästi, ettei nyt olla vuodessa 1969, vaan hyvinkin tiukasti kiinni nykyhetkessä. Osa uuden yleisilmeen loihtimisesta lankeaa epäilemättä levyn tuotannostakin vastaavalle Tarmo Simoselle, joka tuntuu tällä kertaa ottaneen tehtäväkseen hylätä lähes kaikki aiemmin käyttämänsä kosketinsoundit. Tuloksena onkin syntynyt jännittävä soundimaailma, jossa raskaat piirteet ja ilmavat kerrokset milloin vuorottelevat, milloin kietoutuvat harmonisesti yhteen. Ei myöskään sovi unohtaa Alex Keskitaloa, joka tällä levyllä osoittaa kehittyneensä huimasti solistina ja monin paikoin hän kuulostaa siltä kuin hänen henkensä riippuisi lauluosuuksiensa emootiotasosta.

Lyriikoidensa puolesta avauskappaletta seuraava Berlin saattaa olla sidoksissa menneisyydenhistoriaan, mutta musiikillisesti kappale tarjoaa mitä kiehtovinta modernia vaihtoehtorockia nyrkit ilmaan nostattavine kertosäkeineen. Samoilla linjoilla liikutaan myös kappaleella An Afternoon Of Sun And Moon, joka yhdistelee saumattomasti leijuvampaa ilmaisua Ultravoxin tarttuvimpiin hetkiin kuin taivaalle karannut karuselli. Vastaavaa 1980-luvun alun syntikkapop-henkeä löytyy tarttuvan kertosäkeen omaavassa ja veikeää 7/4-tahtilajia hyödyntävässä Alivessa. Yhtyeellä tuleekin olemaan keikoillaan hauskaa katsoessaan kuinka yleisö yrittää liikehtiä kappaleen tahdissa.

Välittömästi mieleen iskostuvien kertosäkeiden jälkeen Overheadilla on tarjottavanaan vastapainoksi maalailevia sävyjä ja metallia omintakeisesti yhdistävä Aftermath. Sen ainoat kiinnekohdat vanhan koulukunnan progeen ovat mellotron-samplejen ja huilun mukanaan tuomat mausteet, mutta levyn aiempien kappaleiden tapaan lopputulos kuulostaa tältä päivältä - ja ennen kaikkea Overheadilta itseltään - kuin miltään jo aiemmin tehdyltä.

Niin sykähdyttävältä kuin levyn tuotantopuoli kuulostaakin, on se välillä vaarassa paisua hieman liian täyteen ahdetuksi. Klaustrofobia ei pahemmin pääse iskemään, sillä levyn puoliväliin strategisesti sijoitetuissa Syrianassa ja Grottessa tilaa on jätetty niin tuotannon kuin kappalerakenteiden puolesta, ja näillä kappaleilla muusikot pääsevät irrottelemaan. Etenkin instrumentaalisessa Grottessa kitaristi Jaakko Kettunen pääsee näyttämään improvisointikykyjään, kun jazzahtava tyylittely yltyy vaivihkaa infernaaliset mittasuhteet saavuttavaksi otelautailotulitukseksi. Hieman toisenlaista irrottelua yhtye pääsee harjoittamaan päätöskappaleessa Angels And Demons, joka yhdistelee ilkikurisesti mahtipontisia proge-teemoja post-grungeen runttaamiseen, skahan ja jopa rautalankamusiikkiin. Niin uskomattomalta kuin tämä yhdistelmä vaikuttaakin, se myös toimii.

Vaikka haikeasävyinen Last Broadcast kuullaankin levyllä jo huomattavasti aiemmin, on sen mainitseminen säästettävä loppuun. Kappale nimittäin nousee ehdottomasti levyn tunnepitoisimmaksi helmeksi, ei vähiten Keskitalon hyytävää auktoriteettia huokuvan vokalisoinnin saati Kettusen varhaista King Crimsonia henkivän kitaratyöskentelyn ansiosta.

Energisyyttä ja emootiota yhdistävällä Of Sun And Moonilla Overhead on saavuttanut musiikillisen harmonian valtavirtaa miellyttävien melodioiden ja seikkailuhenkisen musisoinnin välillä. Samalla yhtye on nostanut panoksiaan entisestään ja muistuttaa oivallisesti, että tämän hetken progressiivisessa rockissa kyse ei ole menneen toistamisessa vaan uskalluksesta rikkoa rajoja.

9+/10
Kalevi Heino


Overheadin kolme vuotta sitten julkaisema kolmosalbumi And We’re Not Here After All sekä Marillionin tuplalevy, Happiness is the Road, olivat vuoden 2008 parhaita levyjä. Samalla niistä muodostui oman vaihtopuolivuotiseni soundtrack. Musiikillisesti levyt ovat melko erityyppisiä, mutta teemallisesti ne molemmat sivuavat samaa aihetta: onnellisuutta ja elämänpaloa.

Molempien yhtyeiden uusia levyjä on tullut odotettua jo hetken aikaa. Marillion toki ehti välissä julkaista levyllisen akustisia uudelleensovituksia ja Overheadkin konserttitaltioinnin, mutta uutta materiaalia on kypsytelty huolella molemmissa leireissä. Overhead on hypännyt matkan aikana ranskalaiselta Musealta saksalaisen Progressive Promotionin Recordsin talliin. Tämä ei ole kovinkaan kummallista, sillä Overhead on ollut aina suositumpi ulkomailla kuin kotimaassaan. Ei ole tosin ensimmäinen kerta, kun suomalaisen yhtyeen on täytynyt hakea vauhtia ulkomailta ennen kuin suosio Suomessa on lähtenyt nousuun.

Of Sun and Moon tuo uusia elementtejä edellislevyltä tutuksi tulleeseen Overhead-soundiin. Uusi levy soi edellistä raskaammin, mutta tuoreutusta ei ole jätetty pelkän lisäsärön varaan, vaan yhtye kokeilee ennakkoluulottomasti muun muassa 80-lukulaisia soundeja ja kone-efektejä. Kosketinsoittaja Tarmo Simonen on pistänyt soundipalettinsa uusiksi, ja nyt miehen soitannosta voi erottaa kaikuja muun muassa Vangeliksen ja OMD:n musiikista.

Siinä missä And We’re Not Here After All oli temaattinen kokonaisuus merkityksettömyyden kurimuksesta elämänhalun palautumiseen, tarkastelee Of Sun and Moon maailmaa laajemmasta perspektiivistä. Nimensä mukaisesti levyllä on kyse vastapareista, ja se on musiikillisesti erityisen kontrastirikas albumi. Vastakohtaisuus tiivistyy hyvin loppupuolen kappalepariin Last Broadcast/Alive. Elokuvallinen Last Broadcast on kuin liekehtien kohti merta syöksyvä lentokone, jonka yksittäinen matkustaja katuu niin tekemisiään kuin tekemättä jättämisiäkin. Tunnelmallista ja dramaattista kappaletta seuraa täydellinen vastakohta, vastustamaton ilottelu Alive, joka on ylistyslaulu elämälle ja luonnon heräämiselle talvisen ikiroudan keskeltä. Samankaltainen tunnetilojen vaihtelu on leimallista koko levylle.

Levyllä on useampia kappaleita, jotka kelpaisivat sellaisenaan radiorotaatioon. Näihin lukeutuvat esimerkiksi kakkoskappale Berlin ja levyn nimibiisi. Erikoisemmat tahtilajit eivät ole hittien este, eivätkä edes hidaste, kuten esimerkiksi Sting ja Jethro Tull ovat tahoillaan osoittaneet. Uuden levyn myötä Overheadia voi kutsua progressiivisen rockin eetoksen kiteymäksi: ennakkoluuloton, raja-aitoja rikkova ja uutta luova, omaperäinen entiteetti. Of Sun and Moon on yhtyeen paras levy ja vahva ehdokas vuoden levyksi.

9+/10
Esko Juhola



16.07.2012, Kalevi Heino / Esko Juhola
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Live After All
Live After All
[ DVD ]
And We´re Not Here After All
And We´re Not Here After All
[ CD ]
Metaepitome
Metaepitome
[ CD ]
http://www.overhead-band.com Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 5159
Palaa »