Yhdysvaltalainen Pelican on jo vakiintunut nimi post-rockin kentällä. Neljä albumia ja Ataraxia/Taraxis mukaan lukien neljä EP:tä julkaissut chigacolaisporukka on noussut omassa genressään entistä näkyvämmälle paikalle vuosien saatossa.

Ataraxia/Taraxis tarjoilee neljä biisiä 18 minuutin mitassa. Mitta on siis varsin maltillinen Pelicanille. EP: raidat eivät kuitenkaan tarjoile mitään perustavanlaatuisen uutta Pelicanin vanhoille faneille, mutta kokonaisuus on silti harvinaisen toimiva. Lyhyempi mittakaava pitää mielenkiinnon helpommin yllä, ja EP:n nimiraidat ovat Pelicania parhaimmillaan. Letkeästi rullaava Lathe Biosas on puolestaan tempoltaan piristävän vauhdikasta tunnelmointia ja Parasite Colony on taas rauhallisempaa Pelicania.

Ataraxia/Taraxis –EP:llä Pelican ei keksi pyörää uudelleen, mutta pyörittää sitä olemassa olevaa pyörää taas entistä taidokkaammin. ISIS:in hajottua Pelican on omassa genressään entistä näkyvämpi edustaja, ja hyvä niin. EP:n tarjontaa eivät ketkään post-metallisen instrumentaalimusiikin ystävät pääse pettymään.