Italialainen (Echo) on kuin gootahtavan doomin sulatusuuni. Siitä voi löytää vaikutteita niin Esotericista, My Dying Bridesta, Anathemasta, Opethista kuin vaikkapa Swallow The Sunista. Listaa pystyisi jatkamaan enemmänkin.

Debyyttilevy Devoid Of Illusionin maailma taivaltaa tunnelmallisessa, melankolisessa ja osin painostavassakin doomissa, jonka laulut vaihtelevat murinasta puhtaisiin. Musiikillisia värejä sekoitetaan funeral doomahtavuudella, psykedeelisimmillä elementeillä, kuin myös post- ja space rockilla. Väripaletistaan huolimatta Devoid Of Illusionsin yleissävy pysyy tummana ja linjauksistaan huolimatta säilyttää eheytensä varsin hyvin. Bändillä on ollut sävelkorvaa luoda riffimurskauksen rinnalle melodista kauneutta ja herkkyyttä, jossa akustisemmat osuudet, raskaat riffit ja koskettimien luoma äänimaailma täydentävät hyvin toisiaan. Kappalemateriaali on moni-ilmeistä ja tasokasta, mutta pitkät kappaleet rakentuvat usein myös samantyylisten elementtien varaan ja seasta nousee harvakseltaan yksikään kappale erityisemmin esiin. Selkeän poikkeuksen tekee puolivälin Internal Morphosis, joka luo kieroa psykedeliaa ja riffimurskausta, ja onkin levyn selkeästi vahvin ja monipuolisin kappale.

Laulupuolen murinat ovat levyllä varsin hyvällä tolalla, mutta puhtaammissa kuulee äänen rajallisuuden. Ei huonoa, mutta ei myöskään täysin täytä kappaleiden vaatimaa tasoa. Musiikillisesti ainoaksi selkeäksi tyylivirheeksi kokisin Disclaiming My Faultsin lopun reippaamman osuuden, joka ei vain sovi kokonaisuuteen sitten yhtään.

Levyn on tuottanut ja äänittänyt Esotericin laulaja Greg Chandler, joka myös vierailee päätöskappaleessa Sounds From Out Of Space. Miehen luoma soundimaailma onkin hyvin selkeä ja onnistunut. Raskasta, mutta samalla kuulasta.

(EchO) on osanut hyödyntää raskaan doomahtavan death metalin yhdistämisen herkempiin hetkiin onnistuen luomaan eheän kokonaisuuden. Devoid Of Illusion on tasaisen hyvä levy, mikä toisaalta on vähän sen ongelmakin, sillä yli tunnin mitassaan se myös toistaa itseään. Vaikka levy onkin välillä hieman raskassoutuinen, säilyy sen taso silti kokonaisuutena hyvänä, minkä ansiosta levyn kuuntelee kyllä varsin sujuvasti läpi.

Ei (Echo) mitään uutta luo, mutta omassa lajityypissään Devoid Of Illusion on hyvin tehty levy.