En näemmä ollut aivan väärässä, kun vuonna 2005 arvioin Demolisherin ensidemon perusteella, että tästä yhtyeestä vielä kuultaisiin. Kun kolme vuotta myöhemmin sain käsiini yhtyeen kolmannen demon, oli taso noussut kohisten. Vierähti kuitenkin vielä neljä vuotta ennen kuin yhtyeen ensimmäinen levytys sai nähdä päivänvalon. Vaan hyvää jaksaa odottaa, kuten Plague District oivallisesti osoittaa.

Alkupuolen thrash-jutut ovat tipahtaneet pois ja sijalle on astunut tummanpuhuva sävy yhdessä perinteisen kalmankajon. Viitteitä löytyy aina 90-luvun alkupuolelle asti ja mieleen nousevat yhä Sunlight-studion nimet. Käytännössä tämä tarkoittaa sellaisten yhtyeiden kuin Entombed ja Dismember alkuaikoja. Vaan yhtäältä mieleen tulee paikoin myös piirteitä Necrophagiasta ja tuon kauhumetalliyhtyeen tunnistettavia ominaispiirteitä.

Demolisher ei ole kuitenkaan mikään pastissitapaus. Biiseissä yhdistyy toisaalta tunnelmallisempaa rakentelua hitaamman tempon nimissä, mutta myös nopeampaa ruoskintaa raivoisamman otteen myötä. Niin ikään  perinteisen örinälaulun ohella kuullaan myös karjunaa sekä astetta kireämpää ärinää. Monipuolisuus onkin Plague Districtin kantavia voimavaroja, yhdessä hyvien soundien kera. Kertalaakista uppoavia täsmäiskuja levylle ei ole ehkä löytynyt, mutta näiden kuvitteellinen vaje paikataan hyvin kiinnostavalla kokonaisannilla. Yksittäisiä heikkouksia levyltä vieläkin löytyy ja osa sävellyksistä voisi olla tiiviimpiä.

Pienistä rosoista huolimatta Plague District on vahva debyytti ja varsin kelvollista kuultavaa kuolonmetallia kaipaaville. Yksinkertaisesti hyvä lisäys kotimaisen death metalin uudelle nousulle.