On Ihsahnin neljännen, eli Eremitan aika. Palataan ajassa ensin hieman taaksepäin. Artistin CV on Emperorin ajalta sen verran kova, että viimeisten vuosien aikana Ihsahn-nimellä julkaistut tuotokset eivät ole erityisesti lämmittäneet. Rima on ollut ns. korkealla. Levyt ovat olleet "ihan jees" tai "ok", mutta tunnetta on puuttunut, kekseliäisyys on tuntunut väkinäiseltä ja tasapaino on ollut kadoksissa. Tämän levyn jäljiltä tuntuu siltä, että Ihsahn on löytänyt itsensä uudelleen tasapainon hatarasti seuratessa. Vaikea koko Eremitaa on kokeelliseksi sanoa.

Ensimmäinen raita Arrival on tuttua Ihsahnia. Biisi sisältää jos jonkinlaista osaa, mutta on rakenteeltaan varsin suoraviivainen ja helposti lähestyttävä, jopa kevytkenkäinen. Levy on aiempiin verrattuna selvästi ilmavampi ja Arrival on siitä hyvä esimerkki. Yksi levyn parhaista kipaleista ja täysin vapaa aiemmin jo rasittavaksi käyneestä saksofonipornosta. Avauksen tapaan levy sisältää artistin tyylille uskollista, jopa parantunutta puhdasta, sekä persoonallista kähisevää vokaalitulkintaa. Yksityiskohtana Arrivalista korvaan tarttua myös soolon aikana taustalla soiva yksinkertaisen jazzahtava, mutta toimiva rumpukikkailu.

Levy on kaikkea paitsi tylsä. Introspection tarjoaa progressiivisesti maustettua rauhallista tunnelmaa ja on noussut kuunteluiden myötä kärkikastiin. Kyllä Ihsahn osaa melodioilla ja sävelkuluilla pelata. Toinen osoitus puhtaiden vokaalien onnistumisesta. Ei sisällä saksofonipornoa.

Rauhallisesta kokonaisuudesta vonksahtaneisuuteen. Kiukkua, fiilistä nostattavaa polveilevaa näppäilyä, kiukkua ja lausuntaa muistuttavaa laulua. Siitä on, heh heh, The Paranoid  kokattu. Viha ruokkii häpeää. Häpeä ruokkii vihaa. Siinä kappaleen sanoma ja sitä tukevat yllättävän hyvin toimivat sotaisat ja matalalta soivat torvet. Ei vieläkään saksofonipornoa.

Neljäs kappale, eli The Eagle and the Snake ALKAA saksofonipornolla -voi ei!! Mutta kun kappaleen alkupuolen pöräytykset ovat aiempaa tyylikkäämpiä ja kuljettavat teosta mallikkaasti, vieläpä sopivan sekopäisesti. Todella kauniisti polveileva kappale etenee ydinjunan varmuudella ja maalaa samalla synkän tunnelman. Aluksi saksofonin voimin tapahtuvat johdannot ja soolot tuntuvat käärmeskotkan parhaalta annilta, mutta vain siihen asti, kun Ihsahn taikoo kitarastaan soolon. Metallin Mertaranta menisi siitä aivan "huh huh".

Saksofonipornoilulla alkaa myös Catharsis, mutta tällä kertaa se vain häiritsee. Ei iske vaikka pidän saksofonista soittimena. Tyylitaju puuttuu täysin, mikä oli osittain myös aiempien levyjen ongelma saksofonin osalta. Catharsis on Eremitan alisuoriutuja. Kappale on muuten rauhallinen ja hyvä tunnelmaltaan, mutta saksofonin mauttomuus pilaa sen täysin. Liika on liikaa. Musiikkitaidetta siis.

Paskasta parhaaseen. Kuudes annos Ihsahnia tarjoaa loistavasti rytmitettyjä lauluja, loistavat sanat ja yksinkertasen rakenteen. Temmosta huolimatta Something Out There on jopa seesteinen ja jollain tavalla "Emperor-ylpeä". Ihsahn on kunnostautunut. Ehdinkö jo korostomaan puhtaiden vokaalien erinomaisuutta? Something Out Theren, kuten myös koko levyn, kitarasoolot toimivat aiempaa paremmin.

En ole koskaan ymmärtänyt parin minuutin tunnelmoivia välisoittoja. Enkä ymmärrä tälläkään kertaa. Grief -kipaleen jylhä pianosoundi ja ärsyttävät jouset eivät sovi Eremitalle mitenkään. The Grave jatkaa huonoksi havaitulla linjalla The Eagle and the Snaken tyyliin, mutta painostavammin ja sekavammin. Kolmas turhake muuten erinomaisella levyllä.

Levyn viimeistelee osuvasti nimetty Departure. Biisi on täysin poistunut "kappale" ja "kokonaisuus" -sanojen läheisyydestä. Rauhallisesti kasvava tunnelmointi kääntyy kaaokseksi. Tveitan tarjoilee viimeisenä überkattauksen sekavuutta, erilaisia musiikkityylejä, rauhallisuutta ja junttaamista, lähes kesätansseihin sopivan osan ja kaunista naislaulua. Vaikea tätä on kappaleeksi kutsua, mutta kyllä Departure on kolmea mainittua inhokkia parempi.

Kaikesta huolimatta Eremita on varsin loistava levy. Varsinkin kun tänä päivänä ei tarvitse kliksutella skip-näppäintä itseään huonoilta biiseiltä suojellakseen.