Puolalaisen Primalin edellistuotos oli 3-way split -levytyksenä tehty Chapel of Fear -kiekko, jossa yhtyeen panos oli keskinkertainen black metal ilman suurempia ihmeitä. Debyyttilevy Deathzone jatkaa samoilla raiteilla, virheistä oppimatta.

Primalin tyyliä voisi luonnehtia hieman raa'aksi, alkukantaisuutta henkiväksi black metal -ruovinnaksi. Menoa on lievitetty melodisemmilla riffeillä ja näitä eri osia on syljeksitty seinille vuoroin keskitempoisesti, vuoroin reippammalla tulituksella. Valitettavasti Deathzonen biisitarjonta on helvetin keskinkertaista ja innotonta antia, kuin suoraan 1990-luvun kellaribändien kätköistä esiin revittyä tusinamäiskettä.

Soundit ovat koruttomat ja ankeat, joskin jollain tavalla siksi biiseihin sopivat. Raakkunalaulu puolestaan huolehtii keskinkertaisesta ärinästä. Levyn parhaimmaksi puoleksi jää hienoisen pahaenteinen yleissävy. Muutoin meno on epäkiinnostavaa ja tavanomaista raastoa vailla hyviä biisejä. Innovaatioista ei tarvitse edes puhua. Ehkä tällekin sooloartistille tekisi hyvää saada ulkopuolista perspektiiviä, sillä tällaisenaan Primal on valmista kauraa suoraan unholaan.