Yhdistyneiden arabiemiirikuntien Dubaista kotoisin oleva Absolace kulkee tunnontarkasti oppi-isiensä jalanjäljissä. Tyyliltään yhtyeen musiikki noudattaa Opethin ja Riversiden kaltaista, pahimmillaan uuvuttavan tylsää tunnelmametallia. Näistä aineksista on kasattu Absolacen kakkoslevy Fractals. Heti alkuun on todettava, että olen mahdollisesti täysin väärä ihminen arvioimaan Absolacen musiikkia, sillä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta en ole oikein koskaan ymmärtänyt Opethin tai Riversiden hienoutta. Kiinnostusta bändissä herätti lähinnä eksoottinen kotimaa, joka ei kuitenkaan näy yhtyeen musiikissa käytännössä mitenkään. Absolace on täysin länsieurooppalaisen hapatuksen syövyttämää ilman itämaisia vivahteita.

Fractalsin suurin ongelma on mitäänsanomaton biisimateriaali. Kappaleet raahustavat eteenpäin laiskassa keskitempossa, joka tekee kuuntelukokemuksesta pidemmän päälle tavattoman raskaan. Toisaalta, se kaiketi lienee tämän kyseisen musiikkilajin tarkoituskin. Vokalisti Nadim Jamal ei murise eikä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta edes rääy, vaan laulaa yksinomaan puhtaasti. Miehen ääni on kuulas, mutta yhtä persoonaton kuin yhtyeen musiikkikin, jos sitä vertaa edellä mainittuihin oppi-isiin. Yhtyeen lyyrisestä annista minulla ei ole paljonkaan sanottavaa, kun sellaisia ei missään ole ollut saatavilla. Sen verran, mitä olen puuduttavan musiikin lomasta pystynyt poimimaan, niin melko eksistentialistisella linjalla mennään. Mies on kriisissä, joutuu kerta toisensa jälkeen ymmärtämään vajavaisuutensa sekä nielemään lopulta ylpeytensä. Voi hyvänen aika, ei se elämä nyt niin hankalaa tai vakavaa ole.

Tuotantoarvot Fractalsilla ovat kunnossa. Instrumentit erottuvat hyvin, vaikka niitä soitetaankin laiskanoloisesti. Levy olisi kaivannut kipeästi jonkinlaista toista lähestymiskulmaa, yllättävyyttä, mutta kun on kuullut aloituskappale Sirensin, on kuullut oikeastaan jo koko levyn. Ja uskokaa tai älkää, levy loppuu täydelliseen antikliimaksiin, sillä viimeinen kappale on reilut kaksi minuuttia pitkä hymistely nimeltään Closure. Jos Absolace halajaa Euroopan isommille areenoille, on sen keksittävä musiikkiinsa jotain omaperäisempää.