Storm Corrosion on herättänyt kuhinaa progepiireissä, ja syystäkin. Kun yhtyeen musiikista vastaavat modernin progen nimekkäät tekijämiehet Steven Wilson ja Mikael Åkerlfeldt, ovat odotukset vähintäänkin kovat. Mitä miehet Porcupine Treen ja Opethin monimuotoisen musiikin takaa saisivatkaan aikaan lyödessään tahtilajikallonsa yhteen?

Storm Corrosionin debyyttilevyä on työstetty jo useamman vuoden ajan, ja projekti on muuttunut alkuperäisistä suunnitelmista fiilisteleväksi, semiakustiseksi kokonaisuudeksi. Levyn pääosassa ovat parivaljakko Åkerfeldt/Wilsonin vuorottelevat laulut ja akustinen musisointi, josta kyllä tunnistaa ajoittain herrojen pääbändit. Kuuden kappaleen mittainen levy pitää tunnelman hauraana kautta linjan, ja tässä vaiheessa onkin hyvä todeta levyn olevan lähinnä fiilistelykamaa. Progressiivista mahtailua levyltä ei juurikaan löydy.

Storm Corrosionin debyytin läpi kantaa unenomainen tunnelma. Välillä tunnelma kasvaa uhkaavaksi, mutta rähinään miehet eivät lähde, eikä levyssä siitä olekaan kyse. Gavin Harrisonin ajoittainen rumputyöskentely maustaa levyä sopivasti, ja sopivilla piano-, jousi- ja puhallinsovituksilla levyyn valetaan mielenkiintoa ja dynamiikkaa. Parhaiten levystä jäävät mieleen avausraita Drag Ropes ja hyvällä tavalla Opeth-henkinen Lock Howl.

Storm Corrosionin debyytti on kokonaisuutena tekijämiesten taidoista huolimatta silti vain ”ihan kiva” levy. Teknisesti täydellisen levyn kuuntelee helposti läpi, mutta hirveästi siitä ei jää ainakaan itselle käteen. Storm Corrosion on selvästikin tunnelmointimusiikkia, ja levyä kannattaa lähestyä sellaisena eikä suinkaan jatkumona herrojen aikaisemmille töille. Tunnelmoinnin ystävät voivat saada levystä paljonkin irti.