Kauhuteemallisella black metalillaan värisyttänyt tanskalainen Denial Of God ei ole se aktiivisin yhtye tuomaan itseään esiin. Lähinnä pienjulkaisuillaan kunnostautunut bändi antoi odottaa ensimmäistä albumiaankin, The Horrors Of Satania kokonaiset 15 vuotta. Seuraajaa ei tarvinnut odottaa kuin kuusi vuotta, eli bändi ei selvästikään julkaise mitään vain julkaisemisen vuoksi, ja siksi laatu on korvannut määrän.

Death And The Beyond  eroaa hieman edeltäjistään. Toki bändin ominaispiireet, melko traditionaalinen heavy ja thrash yhdistettynä bändille tuttuun black "horror" metaliin ovat edelleen se pohja, mille kappaleet rakennetaan, mutta sisältö on aiempaa ilmeikkäämpää. Denial of Godin musiikki nojaa suoraviivaisiin riffeihin, joita ruokitaan tarttuvilla melodioilla. Jos edelliset julkaisut ovatkin olleet enemmän tai vähemmän suoraan asiaan meneviä, on Death And The Beyond moni-ilmeisempi ja enemmän tunnelmaan painottuva, ja tätä korostavat lisääntynyt tummasävyinen melodisuus ja melankoliset akustiset osuudet. Levy vaikuttaisi olevan temaattisempi kokonaisuus, mikä selittäisi sen luonteen. 

Vaikka Denial Of Godin biisit ovat jo ennestään olleet usein pitkiä, kellotetaan Death And The Beyondilla Venitus Spirit -introa, alun Funeralia ja lopun lyhyttä väliosaa Spectral Lightsia lukuunottamatta yli kahdeksan ja yhdeksän minuutin kappaleita. Päätöskappale Pendulum Swings pysähtyy vartin mittaan. Tämä tarjoaa kyllä kappaleille tilaa kehittyä, mutta kokonaisuus kärsii välillä turhasta venyttämisestä.

Levyn aloitus on vähän vaisuhko, sillä keskitemponen ja hieman thrashahtava Funeral on sinällään  ihan kelpo kappale, mutta ei kuitenkaan se iskevin aloitus levylle. Jatko tarjoaa monipuolisempaa ilmaisua vaihtelevalla menestyksellä, mutta kuitenkin aina vaa'an paremmalla puolella. Kärkipäähän nousevat Black Dethe  ja varsinkin päätöskappale Pendulum Swings.

Pituuksistaan huolimatta kappaleet säilyttävät tasonsa ja tyylikkyytensä, mutta se, missä levy häviää The Horrors Of Satanille on intensiivisyys. Death And The Beyondin kappaleet toimivat enemmänkin itsenäisinä hetkinä, albumikokonaisuutena se ei täysin kykene pitämään otettaan.

Tuotannollisesti levy on selkeää jälkeä, ehkä vähän turhankin puhdas. Jään kaipaamaan enemmän rosoisuutta ja vahvempaa dynamiikkaa, mutta yleisesti ottaen soundipuolesta ei ole pahemmin valittamista.

Olen aina pitänyt Denial of Godista, mutta Death And The Beyond jättää silti hieman ristiriitaisen tunteen. Toisaalta se on lievä pettymys aiempaan tuotantoon nähden, mutta yhtälailla sen sisällössä on tarttuvuutta ja tunnelmaa. Nurinoistani huolimatta Death And The Beyond osoittaa, että Denial Of Godissa on taitoa ja rohkeutta muuhunkin kuin siihen normirähinään.

Death And The Beyond ei ole täysosuma, mutta hyvä ja monipuolinen levy se kyllä on.