"Ensilevyllään" Luca Turilli’s Rhapsody antaa jo varsin vakuuttavat näytöt siitä, että Luca Turilli osaa näköjään tehdä varsin vaikuttavaa ja moni-ilmeistä sinfonista power metalia ilman pitkäaikaista sävellyskumppaniaan Alex Staropoliakin. Levy aukenee ensin varsin hitaasti, mutta Ascending to Infinity todellakin kasvaa kuuntelukertojen myötä kerta kerralta mahtavammaksi ja tajunnan räjäyttävämmäksi kuuntelukokemukseksi.

Luca Turilli tuntuu selvästi jotenkin vapautuneemmalta tämän uuden Rhapsody-kokoonpanonsa kanssa, ja sävellystyö on kokonaisuutena piirun verran onnistuneempaa kuin parilla edellisellä Rhapsody of Fire -levyllä. Uusi laulaja Alessandro Conti tuo uutta ilmettä Lucan sävellyksiin, ja kappaleet ovat monitahoisuudessaan kiitettävän mielenkiintoisia kuunnella, eivätkä vähiten Contin erittäin hyvin onnistuneiden laulusuoritusten vuoksi. Mies myös lausuu englantinsa keskiverto-italopowervokalistia onnistuneemmin, mikä antaa vain lisävahvistusta sille, että Luca on onnistunut kokoamaan ympärilleen aika ässän kokoonpanon myös mahdollisia tulevia live-esiintymisiä varten.

Materiaali Ascending to Infinityllä on tasaisen vahvaa alusta loppuun asti, ja koko paketista huokuu tietty ammattilaisen asenne musiikkiin: yhtäkään yksityiskohtaa erillisissä kappaleissa, saati sitten levykokonaisuudessa ei ole jätetty sattuman varaan. Yksittäisistä kappaleista haluaisin silti nostaa esille varsinkin avausraidan Ascending to Infinity, mahtavan keskiaikaista tunnelmaa huokuvan Excaliburin ja mahtipontisen mystisenä soivan Dark Fate of Atlantiksen.

Ascending to Infinity antaa hyvin myönteisen kuvan siitä, mihin Luca Turilli parhaimmillaan näköjään pystyy ilman Staropolia. Ascending To Infinity on kokonaisuutena parasta uutta Rhapsodya ainakin sitten vuoden 2010 The Frozen Tears of Angels -levyn. Selkeästi tähän mennessä vuoden positiivisin yllättäjä ja meikäläiselle "uusi tulokas".