Boliviasta en näin suoralta kädeltä keksi muuta kuin "Never Stop The Madness" -kampanjaa aktiivisesti ylläpitävät kokaiiniviljelmät. Satanic Bloodsprayingia kuunnellessa joudun kyseenalaistamaan senkin sloganin mielekkyyden.

Liekö viljelytulosten liika määrä vai sen puute, mutta bolivialaisuuttaan lukuunottamatta täysin anonyymiiksi jäävä Satanic Bloodspraying leijuu pahasti Impaled Nazarene -palvonnassa. Kloonaus on jossain määrin huolestuttavaa, sillä anonyymi solisti myös kuulostaa täysin Mika Luttiselta kaikkine artikulointeineen. Idolinpalvonnan tason huomioiden, epäilen Satanic Bloodsprayingin olevan jälleen kerran joku yhden miehen kultti.

Identiteettikriisistä kärsivän nimettömyyden ensirääkäisy At The Mercy Of Satan  ammentaa inspiraationsa Ugra Karma / Suomi Finland Perkele / Latex Cult  -akselilta, mutta ei kykene tarjoamaan muuta kuin tasapaksua divaritason räminää, josta puuttuu täysin esikuvansa "haistakaa vittu" -asenne ja ennen kaikkea, ne hyvät biisit.

Onhan At The Mercy Of Satanilla muutama osuva vahinkohetkikin, mutta harvallapa levyllä ei olisi. Suosittelisinkin anonyymille musikantille fanijulisteiden tuijottelun ja peilin edessä heilumisen sijaan pantomiimia. Rasittavaa mallintamista se edelleen olisi, mutta pysyisipähän hemmo ainakin hiljaa.