Kosketukset Mekong Deltan musiikkiin ovat olleet harmillisen satunnaisia: Kahta ensimmäistä levyä, Mekong Deltaa ja varsinkin The Music of Erich Zannia sentään aikanaan tuli enemmänkin kuunneltua, mutta sitten kohdalle on osunut vain viiden vuoden takainen paluulevy Lurking Fear. Tuolta levyltä mieleen jäi paitsi bändin tavaramerkinomainen outo maailma, myös silloisen laulajan todella omintakeinen tyyli.

Intersections on yhtyeen kymmenes levy, mutta en sitä varsinaiseksi peruskiekoksi laskisi, koska se on kuitenkin ”vain” kokoelma uuden kokoonpanon kanssa uudelleen äänitettyjä vanhojen levyjen biisejä. Joka tapauksessa kun vanhasta materiaalista ovat muistikuvat harmillisen hataria tuota outoutta lukuun ottamatta, en nyt oikein pääse tekemään vertailua alkuperäisten ja uusittujen versioiden välillä. Niin tai näin, Intersectionsille on valikoitunut kelpo nippu kappaleita, ja oikeastaan varsin kiehtovia sellaisia. En oikein osaa myöskään vetää mitään kunnollista vertailukohtaa muista vastaavan alan bändeistä, mutta nakataan nyt todella karkealla kauhalla pöytään vaikkapa Nevermore, mikä ei missään nimessä huono juttu ole – päinvastoin.

Yksi levyn ehdottomasti parhaita puolia on nykyinen laulaja Martin Lemar. Miekkosen ääni tuo joskus mieleen esimerkiksi Bruce Dickinsonin, eikä soundissa ole samanlaista mielipuolisuutta kuin Lurking Fearilla kiljuneella Leo Szpiegelillä. Muunkaan ryhmän suorituksissa ei ole valittamista, vaan soitto tuntuu olevan millintarkkaa, mutta soundeja pidän kyllä rahtusen turhan moderneina omaan makuuni. Ja mitä nauhoituksiin tulee, niin huomattavaa on, että jokaisen muusikon osuudet on äänitetty eri studioissa, mikä ei tänä Internet-verkostoituneen maailman aikana lopulta mikään ihmekään ole. Se on kuitenkin merkittävää, että soundimaailma on hyvin yhtenäinen kaikilta osin, joten ellei tuota studiokuviota tiedä, ei mieleenkään tulisi moista edes ajatella.

Mitään erityistä lempparia kiekolta on hankala nimetä, sen verran tasavahva kokonaisuus on nippuun lyöty, mutta kokeilkaa nyt vaikkapa Heartbeatia, joka alunperin julkaistiin vuoden 1992 Kaleidoscope-levyllä. Mikäli hyvin omintakeinen progressiivinen thrash ylipäätään kiinnostaa, kannattaa Mekong Deltaan tutustua, se kun tarjoaa aivan oman maailmansa…