Japanilaisnelikko tuntuu debyytillään todistavan kliseen että japanilaiset tekevät asiat aina äärimmäisyyksien kautta. Intron jälkeen irtipäästetyt kahdeksan kappaletta ovat nimittäin hengästyttävintä death metalia mitä on aikoihin tullut vastaan.

Tempo on lähes kauttaaltaan nopea tai vielä nopeampi. Rumpali suoriutuu lähestulkoon epäinhimillisistä suorituksista kitaroiden riffittäessä raivokkaasti mukana. Kaahaaminen ei ole silti päätöntä vaan erittäin tarkkaan kontrolloitua tylytystä. Mitään ”japanilaista” tässä ei kuitenkaan ole, vaan yleissoundi on vahvasti leimallisen amerikkalaista. Mieleen nousee vertailukohtana lähinnä Origin sekä turboahdettu Deicide.

Vokaalit hoidetaan genreen kuuluvalla perusörinällä, mutta sen sijaan kitarakuvioihin ja niiden toteututukseen kiinnittää kyllä pian huomionsa. Näin kovatasoisia, tällä tempolla kaahattuja riffejä ei ole tullut vastaan pitkiin aikoihin. Toisin sanoen Desecravity onnistuu teknisen taituruuden lisäksi tekemään myös hyviä kappaleita. Implicit Obediencea kuunnellessä tulee hiki.