Eestinmaalta kajahtaa tällä kertaa menevän doom rockin merkeissä. Maan vanhimpiin tämän alan bändeihin lukeutuva Taak jatkaa kolmannella tuotoksellaan Rist viletsuse teel omaperäisen, omalla äidinkielellään esitetyn tradidoom-polun tarpomista.

Edellinen, vuoden 2008 julkaisu Läbi halli kivi on valitettavasti jäänyt tällä suunnalla kuulematta, mutta ainakin debyyttiin nähden homma on odotetustikin edennyt ja kehittynyt huomattavasti. Vaikka jo ensilevytys oli tasokas ja omalaatuinen, on ote uusimmalla alati varmempi, riuskempi ja selkeästi heittäytyvämpikin. Tällä levyllä nimittäin mennään eikä meinata. Jo alusta lähtien otetaan kuulijasta kiinni roimalla niskaperseotteella, ja läpi levyn rokataan syvyyksiä ja sisuksia myöten.

Laulusta ja esityskielestä ehdotonta plussaa. Vokaloinnista vastaava Mart Kalvet pistää morkoonit soimaan juuri niin kuin pitääkin. Ja kun soundipuolikin on kunnossa, biisit poljentoineen ja tunnelmineen potkivat munat seinille, ja kannessakin on vielä hieno evil sammakko jostain soilta ja mättähiltä, niin eihän tästä voi kuin tykätä ja meinaan pirusti sittenkin!