|
01. Helvetistä Itään
02. Veri Valuu Maahan
03. Kuningas Mammona
04. Minä Olen
05. Tämän Taivaan Alla
06. Viittä Vaille Vainaa
07. Tuonen Joutsen
08. Kaksonen
09. Raudanlujat
10. Yö Päivää Keinuttaa
|
Lappeenrannan aivotohtorit palaavat ryminällä kehiin uransa kuudennella levyllä, ”Helvetistä Itään”, joka on luontevaa jatkoa yhtyeen kovaan nosteeseen saattaneelle, vuoden 2002 ”Kuolleen Kukan Nimi” –levylle. Vieläkö yhtye satuilee peikoista vai runttaako se taas voimalla, joka tulee repimään teinicorollojen subbarit hajalle ajettaessa pimppirinksaa ympäri paikallisen kylän keskustaa? No, vähän molempia.
”Helvetistä Itään” –levy jatkaa melko hyvin samalla uralla, joka auottiin edellisellä levyllä. Ei, yhtye ei tee paluuta Eevan Perinnön aikaiseen vihaan, mutta se ei myöskään ole tehnyt levyllistä tonttulauluja teinitytöille, vaan tarjoilee tehokkaan annoksen raskasta suomirockia, joka tulee uppoamaan varmasti kovin moneen ihmisryhmään. Tyylillisesti Helvetistä Itään sisältää kappaleita moneen makuun. Löytyy se raskas osasto, sekä myös se hempeämpi puoli. Tämä on juuri seikka, joka tulee varmasti jakamaan mielipiteitä levystä, sillä jotenkin tuntuu siltä, ettei kappalemateriaali ole ehkä parhaassa mahdollisessa tasapainossa.
Raskasta osastoa edustaa mielestäni parhaiten kappale ”Kuningas Mammona”, joka jyrää juuri niin raskaasti kuin Kotiteollisuus vain osaa. Etenkin Hongiston rooli yhtyeessä korostuu kyseisessä kappaleessa, sillä miehen bassolinjojen tahdissa on helppo kuvitella hikiset miehet takomaan kuumaa rautaa paskan haistessa. Voi helvetti miten se basso rouhiikin! Hyvin rivakasti piiskaa myös ”Viittä Vaille Vainaa”, joka vetoaa varmasti kaikkiin päänsä heiluttajiin tasapuolisesti, huutokertosäe on palannut!
Koskettimet ovat myös mukana, mutta silti melko pienessä osassa. Itse en tosin vielä ymmärrä Hynysen väitettä että ”Tuonen Joutsen” olisi hienointa, mitä yhtye on koskaan saanut aikaan. Onhan se kappaleen loppu toki kaikessa kasvavassa jylhyydessään komea kuin mikä ja alku vakuuttavan raskasta poljentoa, mutta silti se ei ole parasta Kotiteollisuutta allekirjoittaneen mielestä. Muutenkin kyseinen kappale edustaa melko hyvin Helvetistä Itään –levyn yleistä linjaa, ja samaa sarjaa ovat myös komea Veri Valuu Maahan sekä vakuuttavan vakavamielinen Raudanlujat.
Mutta hempeää puolta löytyy levyltä myös melko tavalla, ”Tämän Taivaan Alla” on aivan yksinoikeutetusti se tyttöjen biisi, ja osittain samaa tarkoitusta palvelee myöskin ”Kaksonen”. Lisäksi levyllä on muutama kuriositeetti, jotka eivät allekirjoittanutta hivele parhaalla mahdollisella tavalla. Sinkkubiisi ”Helvetistä Itään” on mielestäni melko tylsä veto (ja kuunnelkaapa niitä Reetu –ähkäisyjä jokaisen lauletun rivin lopussa), ja ”Minä Olen” kulkee hieman liian iloisesti, mieleen tulee jopa MTV-ajan ns. punkbändit kaikessa iloisuudessaan.
Sanoituksista voitaisiin puhua vaikka kuinka pitkään, mutta riittänee jos mainitaan, että Hynysen sanoituksissa ei enää seisota tuonen joen laiturilla, vaan pikemminkin lähibaarin tiskillä. Sanoitukset ovat nyt huomattavasi enemmän arkipäivää ja ihmissuhteita sekä elämää pohdiskelevia kuin aikaisemmin. Kuolleen Kukan Nimellä alkanut tyylisuunta on nyt jalostunut entisestään.
Kokonaisuutena Helvetistä Itään on vakuuttavan vahva jatko Kuolleen Kukan Nimi –levylle. Kappaleita löytyy juuri sopivan moneen tyyliin, jotta siitä jokainen saa varmasti jotain irti. Itse olisin kaivannut ehkä hieman lisää sitä raskasta osastoa, mutta kaikkia ei voi miellyttää. Ja lopuksi ennustus: tämä on Kotiteollisuuden ensimmäinen kultaa myyvä levy. Mitenkähän Lappeenrannan miehet mahtavat suosion kasvuun suhtautua?
14.09.2003, Niko Kaartinen |
|
