Suhteeni industrial metaliin on melko kieroutunut. Lähtökohtaisesti konesoundien ja raskaan musiikin yhdistäminen kiehtoo mieltäni, mutta vastaan ei ole tullut koviin montaa bändiä, jotka jalostaisivat tyylilajin korviani hivelevään muotoon. Edes yksi genren tärkeimmistä pioneereistä, yhdysvaltalainen Fear Factory ei koskaan ole mielestäni tehnyt mitään musiikillisesti kovin merkittävää, vaikka bändin vaikutus lukuisiin myöhäisempiin bändeihin onkin kiistämätön. Näin siis ennen huhtikuuta 2012, jolloin päädyin jostain syystä klikkaamaan auki linkin, jonka takaa avautuii reilun minuutin mittainen näyte yhtyeen uudelta The Industrialist -albumilta. Vastoin kaikkia odotuksiani se kuulostikin äärimmäisen kiinnostavalta musiikilta, ja jouduin pitkästä aikaa ottamaan kokonaisen Fear Factory -levyllisen tarkempaan tutkintaan.

The Industrialistilla Fear Factory onkin niin huikeassa vedossa, että jo ensimmäinen kuulostelukerta oli lennättää minut tuolilita alas. Avaava nimikappale ei ole aivan levyn vahvinta antia, mutta se esitteleekin yhtyeen brutaalimpia puolta, joka itseeni ei ihan niin kympillä uppoa melodisempiin paloihin verrattuna. Räyhäkkäänä levynaloittajan biisi on kuitenkin aivan loistava, huimalla intensiteetillä tuutattu tykitys. Albumin loppupuolelle sijoittuvat Difference Engine sekä Disassemble yrittävät olla aloitusraidan kaltaisia intensiivisen uhmakkaita rypistyksiä, jossa ensinmainittu onnistuu ihan hyvin, ja jälkimmäinenkin osittain, jääden kuitenkin kenties levyn varsinaisista kappaleista heikoimmaksi.

Melodista tarttuvuutta levyltä ei myöskään jää uupumaan, mistä pitävät huolen muiden muassa singlepoiminta Recharger, Depraved Mind Murder, Virus Of Faith sekä yksi kovimmista kuulemistani industrialmetallibiiseistä New Messiah. God Eater on vähän erikoisempi tapaus, ja menee selkeästi enemmän konemusiikin puolelle muiden raitojen nojatessa huomattavasti lähemmin metallin suuntaan. Albumi myös päätetään vähintäänkin omituisesti, sillä kaksi viimeistä kappaletta ei oikeastaan ole oikeita biisejä lainkaan. Religion Is Flawed Because Man Is Flawed on jonkinlaista tarinankerrontaa minimalistisilla instrumentaalitaustoilla, ja yhdeksänminuuttinen Human Augmentation taas ambient-hälyä kuin suoraan jonkin kauhu- tai scifileffan taustalta.

Osuvimmin Fear Factory kolahtaa tänne osoitteeseen epäinhimillisen nopean ja tarkan rumpaloinnin ja hurjan riffimyrskyn kohdatessa tarttuvat melodiat, ja Rechargerissa, New Messiahissa sekä Depraved Mind Murderissa nämä elementit ovat parhaiten tasapainossa. Kokonaisuudesta jää valittamistä lähinnä kolmesta viimeisestä raidasta, sillä sitä edeltävä puolituntinen on kaikkiaan kunnioitettavan tunnistettavaa, samalla tarttuvaa ja raivokkaasti iskevää, kontekstiin sopivalla konemaisen tykyttävällä otteella tuutattua metallimusiikkia. Tämän arvion valmistumiseen mennessä olen tutustunut lähemmin myös yhtyeen Mechanize-albumiin, joka sekin vaikuttaisi olevan kova. Ei kuitenkaan niin kova kuin The Industrialist, jolla jo reilusti neljänkympin paremmalla puolella olevat Burton C. Bell ja Dino Cazares sekä rumpalintaitojaan albumille lainannut John Sankey ovat hurjassa tikissä.

Albumin ”deluxe edition” julkaistaan varustettuna kahdella bonuskappaleella, jotka toivottavasti antavat levylle arvoisensa lopetuksen. Minä kun en noiden ambienthuminoiden päälle ymmärrä kuin siellä leffojen taustalla.