Metallimuusikin parissa niin muusikkona kuin journalistina toimiva Chris "Professor" Black on moneen ehtivä mies. Metal Maniacs -julkaisun ja Metal Planet -lafkansa ohella miehen voi bongata sellaisista bändeistä kuin Dawnbringer, Pharaoh, High Spirits ja Superchrist. Onpa mies ehtinyt pyörähtää hetken Nachtmystiumissakin. Näistä yhtyeistä Motörhead-pastissi Superchrist on ainakin julkaisumäärällä laskien miehen aktiivisin yhtye.

Kuudes albumi Holy Shit tuo eteemme aiempaa laajempaa ilmaisua. Melodisuus on lisääntynyt ja äänimaailmakin hieman silotellumpi, mutta sopivan rosoinen silti, ettei kliinisyydestä sovi syyttää. Vaikka tutut perusrytinät kuuluvat edelleen repertuaarin, niin musiikin melodisemmasta puolesta voi hakea viitteitä osin High Spiritsin suunnasta ja toisaalta ihan perus -hard rockista hyvin toimivine kitarasooloineen. Melodisuuden lisääntyessä Chris Blackin Lemmyn-käheä laulu on saanut samalla entistä enemmän sävyjä, jolla kannatella kappaleita.

Kun alkuajan räkäisyyttä on vähennetty, siirtyy painopiste enemmän kappaleisiin, jotka eivät täysin pysty täyttämään potentiaaliaan, mutta kyllä Holy Shit rytisee ja rokkaa silti tarvittaessa mitä mainioimmin ja levyn loppupuolella bändi on jo aika liekeissä. Karvan alle puolituntisena Holy Shit täyttää edelleen Superchristin linjan kuten pitääkin, ollen rehellistä, mutta hyvillä riffeillä ja kertseillä sävytettyä (ja Motörhead-henkistä) hard/heavy rockia.