Muutama vuosi sitten Psychema ehti herätellä positiivisia väreitä omakustanne-ep:llään About Face. Nyt vuorossa on täysverinen debyyttipitkäsoitto The Entry Point, joka jatkaa matkaa entistä syvemmälle synkkiin mielenmaisemiin.

Sittemmin pääkaupunkilaistuneen lappeenrantalaisrykmentin tummanpuhuvassa metallissa on samaa tuntua kuin varhaisen Paradise Lostin gotiikassa, mutta siihen on lisätty aimo annos progressiivisiakin mausteita. Psycheman kunniaksi on sanottava, ettei se ole toistanut valmiiksi pureskeltuja progemetallikliseitä Dream Theaterin ja Opethin viitoittamasta suunnasta, vaan yhtye on pyrkinyt omaleimaisempaan näkemykseen.

Hyytävän melankolisen intron jälkeen kuulijalta otetaan heti kättelyssä luulot pois, kun Psychema läväyttää tiskiin jylhästi soivan Youn, jossa on sopivassa mittasuhteessa aggressiivisuutta, progressiivisen rockin kiemuroita ja ennen kaikkea mieleenpainuva kertosäe. Samoilla laduilla kuljetaan myös kappaleessa Solace In Void, joka edustaa Psychemaa vahvimmillaan.

Armottoman mättämisen ja nykivän kiemurtelun lomaan on heitetty myös tarpeellisia suvantokohtia, jollaisen tarjoaa levyn puoliväliin sijoitettu The Past. Akustisen kitaran ja koskettimien säestyksellä esitetty kappale edustaa suoraviivaisuudessaan ja aggressioista riisuttuna aivan toista ääripäätä kuin mitä Psychemalla tavanomaisemmin on tarjottavanaan. Ainoastaan emotionaalisella kitaransoitolla koristetussa päätöskappaleessa Fade Out palataan samankaltaisiin tunnelmiin.

Jos muutoin väkevästä pitkäsoitosta jotain moitteita hakee, puuroutuvat soittimet paikoittain menon äityessä raivokkaimmilleen. Soundipuoli kuitenkin istuu mainiosti tämäntyyppiseen musiikkiin, erottaen Psycheman edukseen muusta joukosta.