Iron Maidenin suosio ei horju. Heavymetallin ikonisimman yhtyeen ensivisiitillä Chileen 10. huhtikuuta 2011 taltioitiin EN VIVO! -livelevy ja -dvd, Santiagon Estadio Nacionalin viidenkymmenen tuhannen huutavan fanin edessä.

22 HD-kameralla ja octocamilla, mikä se sitten lieneekin, kuvattu kaksituntinen show oli osa The Final Frontier -levyn kiertuetta, joten setissä on peräti viisi (plus intro) uuden albumin kappaletta. Eteläamerikkalaisille faneille kelpaa tunnetusti kaikki, mutta uudesta materiaalista huolimatta kovimmat suosionosoitukset irtoavat luonnollisestikin vanhoille hiteille, joista erityisesti Fear Of The Darkissa tuntuu olevan universaalia, ajatonta magiaa. Setin täyttävien pitkien ja polveilevien kappaleiden vuoksi konsertissa ei vaikuttaisi olevan ehkä maailman kovin jännite, mutta se ei tunnu villinä pomppivia ja mukana laulavia latinoja haitanneen. Omasta mielestäni erityisesti biisien intro-osastolla on sen verran joutokäyntiä, että esimerkiksi The Talismanin pitkäpiimäisen alkusoiton olisi saanut livesovituksesta poistaa kokonaan.

Videon ohjaus on järeästä kamera-arsenaalista huolimatta kohtuullisen rauhallista ja fokusoitua. Ainoan negatiivisen merkinnän kuvaukselle, leikkaukselle ja ohjaukselle annan ohjaajan umpikliseisistä split screeneistä, joita konserttitaltioinnissa onkin sitten enemmän kuin vanhassa Brian DePalma -leffassa. Pahimmillaan, kun ruutu on jaettu jopa viiteen lohkoon, mielessä käy että ohjaaja on joko katsellut liikaa Jack Bauerin seikkailuja tai sitten hän kokee turvavalvomot erityisen inspiroivina.

Bändi itse on hyvässä tikissä. Bruce Dickinsonin laulusoundi on viime vuosien tapaan peruskireä, mutta nostan hattua siitä, että mies edelleen klaaraa niin The Number Of The Beastin kuin Hallowed By Thy Namen - olkoonkin, että jälkimmäisen laulusovitusta on originaalista huomattavasti helpotettu. Annan sen anteeksi, sillä harvassa lienevät ne nuoret heavysolistit, jotka äänialansa ylärajassa laulettuja biisejä säveltäessään ennustavat jodlaavansa samoja ralleja vielä 30 vuoden päästäkin. On myös merkillepantavaa, miten yhtye edelleen nauttii esiintymisestä. Steve Harris antaa edelleen konsertin aikana viimeisenkin hikipisaransa ja Janick Gers yhä (monia ärsyttävälle) tyylilleen uskollisena voimistelee ja tanssaa ihan omia koreografioitaan. Dave Murrayn soolo 2 Minutes To Midnightissa menee keikalla ihan potuiksi, mutta soittamisen riemua ei äijän kasvoilta tarvitse etsiskellä, se paistaa kauas, kuten se on paistanut jo viidellä vuosikymmenellä. Maskotti-Eddie osallistuu myös "soittamiseen", sen tavallisen taustalla kummittelun ja irvistelyn lisäksi.

EN VIVO! on viihdyttävää katsottavaa, ainahan Maiden viihdyttää, mutta se ei tosiaankaan ole yhtyeen paras konserttitallenne, Live After Death saa pitää kruununsa. Hieman tämänkertaisen kiertueen biisilistan dynamiikkakin ihmetyttää kun keskitempoisia ja pitkiä kappaleita on niinkin paljon kuin on. Mutta ennen tätä katsoo kuin kymmenettä kertaa niitä iänikuisia 'greatest hits' -settejä.

Devarin toisella, Behind The Beast  -nimen saaneella levyllä dokumentoidaan Maidenin 66 päivää kestänyt maailmankiertue ja sen mammuttimainen logistiikka. Dokkari tuntuu monessakin mielessä Flight 666:n jatko-osalta ja kiinnostaa takuulla jättiyhtyeiden tuotantoarvoista kiinnostunutta katsojakuntaa. Sitä en tosin osaa arvailla, ovatko kaikki Maidenin fanit niin äärimmäisen kiinnostuneita managerien, roudarien, ääni- ja valoteknikkojen tai yhtyeen tarvitseman monimuotoisen käsityöläisarmeijan haasteista, että niistä kannattaisi koko illan elokuvan mittaisesti raportoida.

Umpiturhina lisureina julkaisulla ovat Final Frontier Tour -kiertueen keikoilla videotauluilla nähty videointro sekä uusimman albumin ainoa promovideo Satellite 15...The Final Frontier. Ekstrat täydentää minidokkari promovideon suunnittelusta ja tekemisestä.

EN VIVO! on julkaistu Blu-Ray:nä, tupla-dvd:nä ja tupla-cd:nä. Audio ja video ovat ladattavissa myös digitaalisesti.