Suomalaisen räminä/bikerrock/heavykokoonpano F.T.W. Boogie Machinen esikoisälppäri Bull's Eye on riehakas, paskainen, sotaisa ja suttuinen. Mieti mielessäsi paikallisten moottoripyöräkönsikkäiden pilsneripirskeitä kello kaksi yöllä, niin johan alkaa oikeanlainen kuva rakentua.

Tässä setissä on seassa rockabillyäkin, kuten voimme Lick That Sugar Stick (Baby):sta kuulla, vaikkakin biisi onnistuu lähinnä laulujensa vuoksi kuulostamaan atonaaliselta. Undertaker Blues on levyn parempaa tarjontaa, möyrien lähes death'n'roll -tyyliin. Hawk of Ironissa on siisti pikku likki, jolle olisi suonut annettavan kappaleessa lisää huomiota ja aikaa. Overheatin pääriffissä on lupaava ryske ja imu ja kertosäekin toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan, mutta selkeämpi miksaus olisi todellakin parantanut biisiä entisestään. Totta puhuen, levyn laulumiksaus on kaiken kaikkiaankin liian suttuinen, enkä ole varma peitelläänkö sillä vokalistin heikkouksia vai onko tarkoituksena vahvistaa musiikin sekasortoisuutta. Joka tapauksessa, liika on liikaa.

Kokonaisuuten Bull's Eye on pikkuisen liian ummehtunutta menoa. Möykkää ja rupista rock-kaaosta löytyy vaikka lampaat söisivät, mutta lisää koukkuja ja tarttuvia melodianparsia tässä kaivattaisiin. Tällä tarkoitan siis niitä sellaisia kiinnekohtia, joilla kuuntelija saadaan hyppäämään istuimeltaan ja huudahtamaan ”mikäs se tuo oli?”.

Finnish noise rock/biker rock/heavy rock outfit F.T.W. Boogie Machine's debut LP Bull's Eye is boisterous, ugly, belligerent and messy. Picture a beer bash at the local MC headquarters circa. 2:00am, and you get the picture.

There's some rockabilly present here also, such as in Lick That Sugar Stick (Baby), which still manages to sound rather atonal, mostly due to the vocals. Undertaker Blues is one of the stronger tracks on this album, with almost a death'n'roll rumble to it. There's a nifty, little lick in Hawk of Iron, which really should have been given more time and focus in the song. Overheat has a promising chug and pull to it's main riff, and the chorus works in its simplicity, but a more clear mixing job would have served this song better. In truth, there is too much fuzz in the vocal mix altogether on this album, and I am not sure if that is to cover up some of the minuses of the vocalist, or to add to the chaotic nature of the band's music, but too much is too much.

Overall, Bull's Eye is a bit too stagnant in vibe for its own good. Lots of noise and ugly rock chaos, but a few more hooks and catchy melodies would have helped. By that I mean spots that make the listener pop up and say ”what was that?”.