Aiemmin vahvasti thrashiin niputettu vantaalaisyhtye ei ole vanhentunut aivan arvokkaimmalla tavalla. Likemmäs kymmenen vuoden ikään ehtinyt yhtye onkin kokenut evoluution eittämättä hieman oudolla tavalla: taso tuntuu nimittäin laskeneen julkaisu julkaisulta. Tai sitten vuoden 2011 pienlevy Deville Ride on vain poikkeava välityö.

Levyn neljästä raidasta kolme on täysin uutta vetoa, joiden lisäksi kuullaan kiekon päättävä Type O Negative -laina Dead Again. Koverointi sopii pirtaan mainiosti, joka kertoo omalla tavallaan bändin muuntumisesta thrashista melodisemman ja groovemman menon suuntaan. Samalla jotain muutakin on kuitenkin menetetty, sillä tiukkuus loistaa poissaolollaan tehokkaasti, vähän liikaakin.

Deville Ride on eittämättä kovin hyväsoundinen levy. Se onkin paketin parasta antia, sillä biisimateriaali ei onnistu kiinnostamaan millään akselilla. Yhtye tuntuukin olevan enemmän kiinnostunut lennokkaasta groovailusta, hard rockille ja heavy metalille flirttaillen. Thrashista on läsnä vain muistutuksia, sillä yhtäältä levy voisi olla vinoutunut grunge-tuotos. Juuri niin metallista ja raskasta on Deville Riden menevä anti.

Deville Ride on yksittäisten osien kohdalla kelvollinen, jopa hyvä teos, mutta yhteensovituksen suhteen olisi voinut toivoa parempaakin onnistumista. Laulaja osaa hommansa, muttei saa biisejä toimimaan. Niin ikään yksittäiset hyvät riffit siellä ja täällä eivät innosta levyä juuri kuuntelmaan. Kaikkiaan keskinkertaista Radio Rock -metallia, kuin suoraan tehtaalta tilattuna konsanaan.