Kansitaide Lucassen, Arjen Anthony
Lost in the New Real
2CD
[ InsideOut ]

( 7 )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
CD1:
01. The New Real
02. Pink Beatles in a Purple Zeppelin
03. Parental Procreation Permit
04. When I'm Hundred Sixty-four
05. E-Police
06. Don't Switch Me Off
07. Dr. Slumber's Eternity Home
08. Yellowstone Memorial Day
09. Where Pigs Fly
10. Lost in the New Real

Kesto: 47:12

CD2:
01. Our Imperfect Race
02. Welcome to the Machine
03. So There Is No God?
04. Veteran of the Psychic Wars
05. The Social Recluse
06. The Battle of Evermore
07. The Space Hotel
08. Some Other Time
09. You Have Entered the Reality Zone
10. I'm the Slime

Kesto: 43:16

Hollantilaisen Arjen Anthony Lucassenin ura on omasta mielestäni ollut viime vuosina pienessä laskusuhdanteessa. Miehen pääprojekti, Ayreon, on kasvanut vuosien saatossa osittain metallimusiikin parhaimmistoa esitteleväksi galleriaksi, jossa musiikkia tärkeämpää tuntuu toisinaan olevan arvuuttelu siitä, ketkä huippuvokalistit kulloinkin tulevat laulamaan uudella levyllä. Vuonna 1998 julkaistu Into the Electric Castle sisälsi toki myös tähtiä, mutta musiikillisesti se kestää edelleen kahden levyn mittansa komeasti. Samaa ei voi sanoa sitä seuranneesta Universal Migratorista, The Human Equationista tai 01011001:stä, joista jokainen on tuplalevy. Tavallaan Lucassen on ajanut itsensä huomaamattaan umpikujaan, sillä jokaisella levyllä on vieraillut toinen toistaan kovempia nimiä, eikä konseptin jatkaminen pienemmillä nimillä tai minimalistisemmalla tuotannolla enää välttämättä onnistu.

Lost in the New Real onkin Lucassenin yritys raikastaa musiikillista ilmaisuaan, joka on viime vuosina polkenut hieman paikallaan. Julkaisut ovat toki olleet laadukkaita, mutta niistä on puuttunut selvä yllätysmomentti. Järjestyksessä LitNR on hollantilaisen toinen soololevy, sillä jo ennen Ayreon-projektia mies julkaisi levyn Pools of Sorrow, Waves of Joy Anthony-nimellä. Kolmesta radiosinglestä huolimatta levy oli taloudellinen floppi, jonka painos myytiin loppuun muutama vuosi sitten. Uusintapainos on luvattu julkaista jossain vaiheessa, jos kohta kysyntä ei taida olla suurta muiden kuin ayreonauttien keskuudessa. Lucassen on toki aiemminkin yrittänyt luoda soololevyä, mutta vuorollaan yritykset ovat muuttuneet joko Ayreonin, Star Onen tai Guilt Machinen levyiksi. Lost in the New Real on kuitenkin lopulta vain puolittain onnistunut teos.

Levyn konsepti on silkkaa b-luokan scifiä, joskaan ei välttämättä negatiivisessa mielessä. Vai mitä sanotte syväjäädytetystä kuolemansairaasta miehestä, joka vuosien jälkeen herätetään, kun tiede keksinyt parannuskeinon hänen sairauteensa? Kallonkutistajansa tuella mies tarkkailee tulevaisuuden yhteiskuntaa, mikä luonnollisesti on niin hyvässä kuin pahassakin hieman erilainen kuin syväjäädytyksen hetkellä. Iso plussa InsideOutille muuten siitä, että ensimmäistä kertaa digipromon mukana toimitettiin levyn lyriikat.

Ensimmäinen Lucassenin sooloa koskeva huomio on sen akustinen äänimaailma. Raskaammat kitararunttaukset on jätetty sivuosaan, ja levyllä kuullaan paljon akustista kitaraa, jousisoittimia sekä huilua. Merkittävin poikkeama on myös se, että Lucassen laulaa levyllä kaikki osuudet itse, joskin mies tapansa mukaisesti muuntelee ja efektoi ääntään monin eri tavoin. Levyllä ei myöskään ole yhtään nimekästä vierailijaa, jos sellaiseksi ei lasketa Blade Runner -elokuvasta tuttua näyttelijää Rutger Haueria, joka toimii levyllä kertojana. Taustalaulussa kuullaan Wilmer Waarbroekia, joka paikoin muistuttaa ilmaisultaan erehdyttävästi nykyistä Threshold-laulajaa, Damian Wilsonia.

Fanien helpotukseksi todettakoon kuitenkin, että koko palettia Lucassen ei uudella soololevyllään ole pistänyt uusiksi. Itse olisin kaivannut vielä rankempaa irtiottoa miehen aikaisemmista projekteista, mutta nyt uusien aluevaltauksien tekeminen on jätetty puolittaiseksi. Akustisempi äänimaailma kuulostaa hyvältä ja synkistelykin on saanut tehdä tilaa huumorille. Levyn parhaimmat kappaleet ovatkin veikeät Pink Beatles in a Purple Zeppelin ja Dr. Slumber’s Eternity Home, joiden tarttuvat kertosäkeet vievät helposti mukanaan. Huonoja eivät myöskään ole irkkufolkkivaikutteinen When I’m Hundred Sixty-four ja raskaampi tulevaisuuskuva Yellowstone Memorial Day. Levyn kansitaiteesta nokkelimmat ovat bonganneet viittauksen Ayreonin Dream Sequenceriin, joka onkin Lost in the New Realin lähin sukulainen Ayreon-diskografiasta.

Varsinaisen soololevyn lisäksi tarjolla on myös toinen CD, joka sisältää levylle sävellettyjä kappaleita, jotka eivät varsinaiselle levylle mahtuneet. Näistä kappaleista oikeastaan The Social Recluse on sellainen, jonka olisin voinut sisällyttää varsinaiselle levylle. Mielenkiintoisempia ovat kakkoslevylle tuupatut coverit, jotka myös jollain tapaa liittyvät ensimmäisen levyn konseptiin. Lainakappaleet ovat hyvä lisä, vaikka suurin osa onkin varsin uskollisia alkuperäisille versioille. Oleellista on, että ne ovat toimineet itselleni portteina uusiin tuttavuuksiin. Itse ainakin innostuin tavattomasti Blue Öyster Cultin Veteran of Psychic Warsista ja Alan Parsons Projectin Some Other Timesta.

Levystä on tarjolla kaikkiaan neljä erilaista versiota. 2CD:n pakettia on tarjolla karvalakkina sekä rajoitettuna pahvipainoksena. Ostettavissa on myös 2CD:n ja 2LP:n yhteispaketti tai vaihtoehtoisesti levyn voi ostaa pelkästään vinyylimuodossa. Hintaeroa paketeilla ei ole kuin muutaman euron verran. 



23.04.2012, Esko Juhola
http://www.arjenlucassen.com Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 2676
Palaa »