Carcassin Reek Of Putrefaction julkaistiin 1988. Samana vuonna perustettiin yksi sen monista jäljittelijöistä, ruotsalainen General Surgery. Visvaista eloa kesti aina vuoteen 1991, kunnes bändi lopetti. Bändin oikeastaan ainoa huomionarvoinen meriitti tuolloin oli laulajan tonttia hallinnut, sittemmin Carnagen ja Dismemberin lauluista vastannut Matti Kärki. General Surgeryn paluu tapahtui vuonna 2003 pitkälti uudella miehistöllä, mutta toki tutulla kaavalla.

A Collection Of Depravation on kokoelma bändin pienjulkaisuja sun muita silppuja vuosilta 2003-2009. Tarkemmin kuvailtuna, levy sisältää splitit yhtyeiden The County Medical Examinersin, Filthin ja Machetazon kanssa. Lisäksi kokikselta löytyy kummankin täyspitkän albumin, Left Hand Pathologyn ja Corpus In Extremisin sekä Butcher ABC -splitin sessiojäämistöä sekä jokunen irtoraaja.

General Surgery ei edes yritä peitellä Carcass-vaikutteitaan, mutta eipä se bändin arvoa sinänsä laske. Carcass tarjosi ohjeet, joista muut kokkaavat parhaansa mukaan omaa soppaansa ja kyllähän General Surgerynkin sotku maistuu ihan asialliselta, vaikka samaa mädän löyhkää nyt ei saavutetakaan. Vaikka pääpaino on (gore)grindissa, saa tasatamppaus silti seuraa muutamista deathmetalmaisemmista hetkistä, joissa kappaleet rankentuvat vähän pidemmällä kuin parin minuutin grind- tai d-beat -kaavalla. Ilman näitä hetkiä sisältö maistuisi helposti jo käyneelle.

Vaikka General Surgeryn omistakin kappaleista löytyy iskeviä hetkiä, niin kyllä lainaversioissa huomaa tasoeron. Carcass nyt on bändinä itsestään selvä valinta, mutta Carnagen ja Repulsionin versioinnit toimivat edellä mainittua paremmin. Kaikista tiukimman myllyn bändi tarjoaa Xysman Foetal Mushilla.

Yli tunti A Collection Of Depravationin tarjoamaa gorea on yhteen putkeen melko raskas sessio, mutta pienemmissä erissä ja varsinkin pienjulkaisuillaan bändin visvaisuus säilyttää mielenkiintonsa tehokkaammin.

Jos onkin hyvä saada pikkukiekot ynnä muut yksiin kansiin, niin plussaa annan myös hyvin tehdystä bookletista, josta löytyy paitsi kuvat kansista ja muut keskeiset tiedot, myös valikoituja sanoituksia sekä myös yhtyeen jäsenten mietteitä kyseisistä julkaisuista. Näin kokoelmat kuuluu tehdä.