Huntressiin on todella vaikeaa suhtautua asiallisesti. Olisiko tässä kyseessä jenkkimetallin uusi, kovassa nousussa oleva toivo vai onko amerikkalaisyhtyeen imago pelkästään äärimmäisyyksiin saakka vietyä poserointia? Musiikillisestihan Huntress ei ole mitään ennen kuulumatonta, sitä samaa kierrätettyä keskitien 80-luvun heavymetallia, jota joka toisesta tuutista nykyään paukkaa: tässä tapauksessa karkeahko kombinaatio Judas Priestiä ja King Diamondia kohtuullisen mielikuvituksettomilla riffeillä ja laulusuorituksilla, jotka saavat aremmat kuulijat kiipeilemaan seinillä. Naissolistin hillitön kiljunta ja rääyntä on sukupuoletonta eikä soi kovin puhtaasti, vaikkakin kieltämättä persoonallista se on, muistuttaen eräänlaista Doron, Rob Halfordin ja The Great Katin yhdistelmää. Sanoituksissa ryöppyävät magia ja okkultismi ja useimmissa biiseissä on tarttuvuuden puutteestaan huolimatta ihan hyvä poljento, mutta väittäisin että ilman markkinointikelpoista keulakuvaansa Huntress treenaisi yhä kellareissa.

Siitä ei ole kuin kaksi vuotta kun sopusuhtaista kroppaansa varsin vapaamielisesti myynninedistämistarkoituksiin käyttävä newyorkilainen Tuesdae kiersi klubeja tekemässä akustisia keikkoja Dave Navarron kanssa Under The Covers -duettona. Blondi on ehtinyt lisäksi olemaan jo muun muassa supersuosittu DJ (duuni, jota likka nyt väittää inhonneensa), Juilliardissa klassisesti koulutettu ja Eurooppaan nuorena kiertänyt neljäoktaavisella koloratuurisopraanon äänialalla laulava oopperalaulaja, päävokalisti "supercoverprojekti" Chelsea Girlsissä sekä - tadaa- Playboy-malli. Tyttö tuntuisi olleen siis varsin kerkiävää sorttia. Sitten Tuesdae (tai Penelope Tuesdae, jolla nimellä hänet myös tunnetaan) törmäsi losangeleslaiseen Professor-yhtyeeseen, muutti etelään ja Huntress sai alkunsa. Tuesdae vaihtoi yhtyeen ensimmäisen omakustannejulkaisun jälkeen lavanimekseen Jill Janusin ja parin miehistönvaihdoksen jälkeen Huntressille napsahti itävaltalaisyhtiöltä levytysdiili.

Huntressin vuoden 2010 ep:llä Off With Her Head  ei vielä paljoakaan mystiikka-aiheiden kanssa puljattu eikä laulajattaressa vielä pari vuotta sitten ollut merkkiäkään kaikesta nykyisi hänen imagoaan leimaavasta okkultismi- ja mystiikka-hypestä. Sen vuoksi onkin minusta hiukan erikoista, että tätä nykyä Janus on kuulemma numerologiaekspertti ja aktiivinen noituuden harjoittaja (joskaan hänen harjoittamansa magia ei ilmeisesti ole sen enempää valkoista kuin mustaakaan) ja hänen sanoituksiaan Huntressille ohjaa taikuus. Haastatteluissa Janus väittää syntyneensä laulamaan metallia, ja että hänen valokuvissa käyttämiensä fantasia-asujen niukkuus on osa hänen nykyistä henkilökohtaista luontouskoaan. Niin kai sitten. Minusta vain Janusin "magiikka" tuoksahtaa liikaa The Secretiä lukeneen horinalta ja kyynikko sisälläni tietää, että esittelemiskelpoisten hinkkien avulla keskinkertainenkin hevi myy paremmin.

Vaan mikäpä siinä, saahan sitä eväitään esitellä jos näytettävää on. Johan Januksen dekolteella on yhtyeelle levytyssopimus lohjennut ja läpinäkyvälläkin pakanaimagolla Huntress on Paganfestiä kiertämään päässyt. Ellei tästä nyt muuten Huntressille ura urkea, niin ei kun vielä huutajalta housut pois, niin eiköhän sillä ainakin Wackenin lavalle pääse. On siellä turskimpiakin ilmestyksiä nähty.