Ahkeran keikkailun ja Radio Rockin suosiollisella avustuksella Suomessa supersuosituksi kasvanut ruotsalainen glam-tykki Hardcore Superstar julkaisi viime vuoden lopussa kokoelman juhlistamaan jo kymmenvuotiseksi ehtinyttä uraansa. Last Call For Alcohol -biisin riimistä nimensä saanut The Party Ain't Over Til We Say So... - The Best Of 10 Years -tuplaharkko sisältääkin melkolailla kaiken mitä satunnainen kuuntelija voi Hardcore Superstarilta edes haluta kuulla. Itse en ainakaan näin oikopäätä edes muista bändiltä kokoelman ulkopuolisia biisejä nimeltä kuin ainoastaan bändien takahuoneissa hiihteleville epämääräisille hahmoille omistetun Guestlistin, mutta sehän onkin aika tuore vaisu ja senkin tunnen, kuten varmaan useimmat muutkin, vain radiosta.

Göteborgilaisten itsensä street metaliksi tituleeraama sleaze-rokkaus on kuin sekoitelma Skid Row'n katukapinaa ja Backyard Babiesin perusasioihin ja perinteeseen luottavaa rock'n'rollia. Kokoelma osoittaa, ainakin näin ei niin kovin asialle omistautuneelle, että parhaiden osumiensa kohdilla Hardcore Superstar rokkaa kuin housut tulessa. Liian usein yhtye kuitenkin tyytyy parasta suoritustaan vähempään ja jytäilee rockin ABC-manuaalin sanelemin säännöin ilman sen ihmeempää inspiraatiota tai edes kovin kummoista mukaansatempaavuutta. Kelpo kokishan tämä, ja timanttisimpien kappaleidensa (1,2,8,10,11) kohdalla jopa mahtava, mutta biisien keskinäisen samankaltaisuuden, joidenkin suorastaan paskojen kappalevalintojen (Here Comes That Sick Bitch, Still I'm Glad) ja Jocke Bergin makean räkäisen, mutta pitkässä juoksussa kuitenkin liian samanlaisena pysyvän laulutavan vuoksi, The Party Ain't Over Til We Say So... - The Best Of 10 Years olisi voinut lyödä kovempaa vaikkapa vain kymmenen biisin mittaisena.