Mikäli on sattunut putoamaan brittiläisen goottimetallilegendan, Paradise Lostin, kelkasta viimeisten 15 vuoden aikana kun bändi tunnetusti haki itseään, viimeistään nyt on korkea aika hypätä takaisin synkistelijöiden kelkkaan. Viisikko sai onneksi identiteettinsä takaisin jo muutaman vuoden takaisella In Requiem -levyllä ja jatkoi sitä vielä täydellisellä Faith Divides Us – Death Unites Us -eepoksella, joten odotukset tässä osoitteessa Tragic Idolille olivat korkealla. No, realistista oli kuitenkin ounastella, että ihan samaan britit eivät voi heti perään pystyä, ja hiukan näin siinä kävi.

Tragic Idol on Paradise Lostin kolmastoista studiotäyspitkä, ja vaikkei se aivan terävimpään kärkeen napsahda, jatkaa se todella hienosti tasokasta nykylinjaa, jossa pienet välivaiheen Paradise Lost -mausteet värittävät muuten varsin mukavasti Draconian Timesin ja miksei Iconinkin viitoittamaa polkua. On kuitenkin heti yksi huomattava seikka, jolla levy erottuu kahdesta edeltäjästään: sitä kirkkainta hittiä seasta ei tunnu löytyvän, vaan kappalemateriaali on keskenään yllättävän tasaväkistä, ehkä paikoin jopa lievästi geneeristä ainakin yhtyeen omalla asteikolla mitattuna. Jos väkisin pitäisi muutaman kuuntelun jäljiltä jokin lemppari nimetä, ehkä sellaiseksi voisi nostaa videokipaleeksikin kohotetun Honesty in Deathin.

On todella hienoa nähdä, kuinka hyvässä vedossa klassinen metallilegenda uuden materiaalin suhteen on. Kaikki bändille ominaiset tavaramerkkijutut ovat kohdallaan: Macintoshin viljelemät, suorastaan ylenpalttiset ja tunnistettavat leadkitaramelodiat koukuttavat, synkeä tunnelmallisuus kiehtoo, ja kyllä, jopa Nick Holmesin paikoin aiheestakin parjattu ääni skulaa. Tragic Idolin hankkimalla tuskin kokee suunnatonta pettymystä, mikäli yhtyeen klassinen ulosanti napostelee, mutta yllättyisin, jos tämä vaikkapa Draconian Timesin tai Faith Divides Us – Death Unites Usin jonkun mielestä päihittäisi, ne aivan timanteimmat kappaleet kun tällä kertaa uupuvat.

8/10
Marko Saarinen

Olen hyvin pitkälti samaa mieltä Tragic Idolin hyvistä kuin niistä vähemmän hyvistäkin puolista kollegani Saarisen kanssa. Tragic Idol on hyvinkin tasavahva levytys, joka kantaa itsensä alusta loppuun vääjäämättömällä voimalla ja sudenkuoppiin astumatta. Samalla se on myös kovin yllätyksetön ja tietyllä tavalla vähäpiirteinen levytys.

Levyltä uupuvat selkeät, vahvat hitit, jotka iskisivät kertaheitolla kaaliin ylitse muiden. Honesty in Death on lopulta melko helppo nostaa esille, vaikkei se selvästi muita paremmaksi pistäkään. Itse asiassa alun viiden biisin putki on kenties levyn vahvinta antia. Etenkin Theories From Another World on erikseen nostettava esille hieman aggressiivisempana tapauksena.

Loppua kohti levy tuntuu hieman laimentuvan ja vaikka selkeitä notkahduksia ei mukana olekaan, olisi kokonaisuus voinut olla vieläkin tästä vahvempi.

Kaikkiaan Tragic Idol kuitenkin on napakka paketti ja mielestäni hyvinkin tasainen tätä edeltäneen Faith Divides Us... -lätyn kanssa, tuoden jossain määrin mieleen juurikin muinaiset Icon- ja Draconian Times -levytykset. Soundit, Holmesin vahva ja monipuolinen äänenkäyttö sekä tunnistettavat kitaraliidit ovat juuri niitä vahvuuksia, jotka nostavat tämänkin julkaisun, eh, ikoniselle, ellei jopa suorastaan idoliselle tasolle.

8,5/10
Serpent