Diabulus In Musica The Wanderer
CD
[ Napalm Records ] ( 6- )
01. A Journey's End
02. Ex Nihilo
03. Sceneries Of Hope
04. Blazing A Trail
05. Call From A Rising Memory
06. Hidden Reality
07. Shadow Of The Throne
08. Allegory Of Faith, Innocence And Future
09. Sentenced To Life
10. Oihuka Bihotzetik
11. No Time For Repentance (Lamentatio)
12. The Wanderer
Mahdollisimman mahtipontista mutta vähän kampurajalkaista sinfonista metallia nais- ja mörinalauluin esittävä espanjalainen Diabulus In Musica sai Metal Bladelta jalkineenkuvan proverbiaaliseen takalistoonsa jo yhden levyn, Secrets-debyyttinsä, jälkeen. En suoraan sanoen paljon ihmettelisi, vaikka paremminkin juuri tämän genren markkinointiin ja julkaisuun perehtyneellä itävaltalaisyhtiö Napalm Recodsilla hispaanojen osalle koitusi ihan samainen kohtalo.
Musiikillisesti The Wanderer juuri ja juuri menee mukiin. Musiikillisesti Diabulus In Musica ei pyri esittämään mitään hollantilaiskoulukunnan poppisgootistelua, mistään Nightwish-fantasiamaalailuista nyt puhumattakaan. Pikemminkin kyseessä on klassisestakin musiikista ammentava goottimetalli, josta löytyy elementtejä niin folk- kuin sinfonisen blackmetallinkin seutuvilta. Kappaleiden savituksissa pyritään suuruuteen, mutta sävellyksellisenkin tyylitajun kanssa on vähän niin ja näin. Gorka Elson ja Adrián M. Vallejon mieslaulu on joko soinnitonta mörinää tai silkkaa death metal -korinaa, joskin varsin voimatonta ja kuivasti kähisevää sellaista. Espanajalaisyhtyeen isoin ongelmakohta - vaikkakin epäilemättä omasta mielestään valttikortti - on kuitenkin laulajatar Zuberoa Aznárez, jonka ulosanti on kyllä sellaista sävelen vieressä huojuntaa, että yhtä eksoottisia lauluvireitä ei löydy usein j-rockiksi kutsuttujen taidepläjäystenkään yhteydessä. Kun tyttö malttaa laulaa omassa luonnollisessa alassaan, hänen laulusoundinsa vielä soi ja resonoi mutta kun likka siirtyy äänensä yläkertoihin, niin huilumaiset ujellukset epäilemättä pysäyttävät Zuberoan laulunopettajalta verenkierron. Vaikka EU:n lainsäätäjillä varmasti lienee töitä pykäläviidakossaan luoviessa muutenkin, niin kyllähän näitä Etelä-Euroopan naislaulajia vastaan pitäisi edes jonkinlainen laki saada säädetyksi.
The Wanderer pursuilee hienoja köörejä ja kovasti on lätyllä muutenkin sinfoniaa ja härpäkettä, mutta mieleen jääviä biisejä ei levyllä oikein kuuluisi olevan. Siihen kun lisää selkeästi divaritason solistit ja kakkosluokan Cradle Of Filthiä karmaisevammat sovitusratkaisut, niin vähän yritelmäksihän se taas jää. "Seuraava yrittäjä", sanoi goottimetallifani renksuhousuissaan, raaputti napaansa ja pieraisi ajatuksissaan.