Bangalore Choir on parin vuoden takaisen mukiinmenevän comeback –levynsä jälkeen lyönyt lisää pökköä pesään. Edeltäjänsä tavoin Metaphor kärsii sävellysten tavanomaisuudesta, mutta tällä kertaa tuo puute paikataan erittäin tyylikkäällä toteutuksella.

David Reecen ääni ei ole enää nuoruuden kuosissa, mutta nämä biisit onkin tehty sopimaan sen nykyiseen tilaan. Tätä seikkaa ei käy väheksyminen, mutta suurimman ansion levyn onnistumisesta voi huoletta vierittää kitarakaksikko Curtis Mitchellin ja Andy Susemihlin harteille. Kerrassaan maukasta kitaroinitia tarjoavat he! Kitarasovitukset ovat parhaimmillaan mielikuvituksellisia ja studiossa on soittoon saatu hönkä päälle. Tähän kun yhdistetään muutama muikea kertosäe, niin kyynisempi puoli meikäläisestä on vaiennettu.

Kappaleissa on sopivasti vaihtelevuutta nopean ja keskitempon välillä, joten homma ei käy edes puisevaksi ja mukana on myös pilke silmäkulmassa –biisi. Never Face Ole Joe Alone on Aerosmithin Hangman Juryn hengenheimolainen akustisine kitaroineen, huuliharppuineen ja pelastusarmeijarumpuineen, joten tässäkin mielessä Metaphorin voi sijoittaa musiikillisella aikajanalla mieluummin 1980-luvun loppuun kuin vuoteen 2012. Tämä lienee ollut tekijöiden tarkoituskin, joten aikakauden hard rockin ystävät saavat kevyesti vastinetta rahoilleen. Nyt vain sävellysosastolle vielä se viimeinen puristus, niin seuraavalla kerralla on lupa odottaa klassikkoa. Metaphorista ei sellaiseen ole enää pitkä matka.